KUUKAUDEN KUVA: KUUNTELIJA

Kaija Leinonen, Kuuntelija, järvikaisla, 2013

Veistämisen tekniikat antavat minulle tällä hetkellä parhaimmat mahdollisuudet tehdä juuri sellaista taidetta mitä sisälläni tunnen. Tekniikoiden moninaisuuden lisäksi hienoa on materiaalien kirjo ja niiden antamat mahdollisuudet. Mistä tahansa materiaalista voi tehdä veistoksen. Yleensä materiaali alkaa puhutella minua esimerkiksi muodon tai värin kautta. Sitten kerään sitä, vääntelen ja kääntelen, tunnustelen miten materiaali käyttäytyy ja mitä sillä on sanottavanaan. Prosessit voivat olla pitkiä. Joskus tiedän heti materiaalin nähtyäni mitä aion tehdä, joskus voi mennä vuosi ennen kuin oivallan mikä materiaalin sanoma itselleni on.

Luonnonmateriaaleissa haastavaa on oikeanlaisen tekniikan löytäminen. Ne ovat kiehtovia, mutta niillä on hyvin voimakas oma luonne ja tahto olla juuri sitä mitä ovat. Kuuntelija-teoksessakin tein paljon kokeiluja ennen kuin löysin hyvin toimivan ja materiaalin henkeä tukevan työstötavan. Ympäristö liittyi tekoprosessiin monella tapaa: Mallina oli opiskelukaverini, ja sisältö syntyi materiaalin luonteen lisäksi muovailun aikana käydyistä keskusteluista.

 

Kaija Leinonen, s. 1984 Ruukissa, neljännen vuosikurssin opiskelija pääsuuntautumisenaan kuvanveisto.

> s-posti: kaleinon@hotmail.com

YMPÄRISTÖTAIDETTA OPISKELIJAVOIMIN SASTAMALASSA

Sastamalaan syntyi toukokuussa 2015 julkista taidetta, kun Kankaanpään taidekoulussa opiskelevat Kati Juurikka ja Heidi Piippo päättivät kunnioittaa paikkakunnalla asuneen Akseli Gallen-Kallelan perintöä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta kansallistaiteiljan syntymästä. Jaatsi, Gallen-Kallelan lapsuudenkoti Sastamalan Vammalassa toimii monen juhlallisuuden päänäyttämönä.

Taideopiskelijat Juurikka ja Piippo halusivat juhlavuoden kunniaksi tehdä Jaatsin puistoon julkisia teoksia, jotka kertovat jotakin kulttuurihistoriallisesti merkittävästä paikasta ja siellä asuneesta kansallistaiteilijasta. Koulumatkoilla syntyi idea Jaatsin Veistospuistosta, jonka tavoitteena oli herätellä henkiin uinuvaa ja monelle paikallisellekin vierasta Jaatsin taloa.

Veistospuistoprojekti käynnistyi virallisesti keväällä 2014, kun opiskelijat saivat Sastamalan kaupungilta kulttuurin ja taiteen apurahan veistosten valmistuskulujen kattamiseksi. Veistospuiston teosten ilme on nykypäivään sijoittuva, mutta ne liittyvät Akselin Jaatsilla viettämään lapsuuteen. Veistokset keskustelevat hyvin keskenään sekä puiston ensimmäisen, vuosikymmeniä sitten valmistuneen Gallen-Kallelan näköisveistoksen kanssa (sen tekijöinä taiteilijapariskunta Alpo ja Nina Sailo).

Juurikan betoniveistos, Juuret, kasvaa Jaatsin maaperästä kuten Akselin kuvallinen ilmaisukin.

 

Heidi Piipon kahdesta veistoksesta koostuva Kumppanuus on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Luonnolliseen kokoon toteutetut varikset ovat saaneet innoituksensa Akselin kuuluisasta Poika ja varis -maalauksesta.

Veistospuiston taiteilijat, Juurikka ja Piippo toivovat kumpikin, että Jaatsi olisi helpommin saavutettavissa julkisten veistosten avulla ja että siitä tulisi osa paikallisten asukkaiden toimintaympäristöä.

Lue myös Kuukauden kuva -juttu painetusta Agora-lehdestä.

Teksti ja kuvat: Heidi Piippo ja Kati Juurikka