Tarjolla positiivisia taidekokemuksia yhteisöille

Positiivisen energian reitti, paju- ja risutaidetta, kuntalaisten muotokuvia, monialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteisötaiteilija Saija Mustaniemen silmät loistavat, kun hän kertoo, mitä kaikkea hänen vetämässään Yhteisötaiteilija-hankkeessa on saatu aikaan.

Hankkeeseen on osallistunut suoran kontaktin kautta noin 500 henkilöä. Välillinen vaikuttaminen on ollut paljon laajempaa. Hanke lähti käyntiin vuosi sitten keväällä. Tavoitteena on ollut laajentaa yhteisöllistä taidetta kuntiin ja maaseutumaisille paikkakunnille.

− Vaikka tämä on taidekoulun ulkopuolella olevaa toimintaa, saamme samalla testaus- ja työkokeilumahdollisuuksia opiskelijoille, kertoo Saija Mustaniemi. Mukana hankkeessa on ollut harjoittelijoina opiskelijat Mika Korhonen, Anni Hurmila ja Katarina Stålhammar. Hurmila ja Stålhammar toteuttivat myös osana hanketta muistisairaiden keskuksen päiväsalin Tuokio-näyttelyn.

Loistavaa oppilastyötä

Hankkeen nuorimmat osallistujat olivat vastaanottokeskuksessa asuvia vauvoja ja muita alle kouluikäisiä lapsia, jotka pääsivät osallistumaan elintarvikemaalauspajaan. – Paja sai suorastaan ahnaan vastaanoton. Lapset nauttivat kovasti itsensä ilmaisusta. Turvapaikanhakijanaiset olivat myös innokkaita, mutta heille oman minän ilmaiseminen taiteen avulla tuntui olevan uutta, Saija Mustaniemi kertoo.

Vatajankosken Sähkön kanssa toteutetussa Loistavaa-projektissa ideana oli valon näkyväksi tekeminen ja positiivinen energia. Työpajoihin osallistui Kankaanpään Keskustan koulun oppilaita, jotka tekivät omakuvat ja heille järjestettiin positiivisen energian sanapaja. – Saimme ihan huipputuotoksia. Lapset näkevät niin paljon aikuisia syvemmälle, Saija Mustaniemi ihailee. Kymmenen teksti-kuva-yhdistelmää valittiin sähkökaappiteippauksiin, niistä muodostuu positiivisen energian reitti. Loput koulun oppilaista osallistuivat paju- ja risutaidekurssille. He suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä taideopiskelijoiden kanssa merihirviön.

Loistavaa-projektissa lapset pääsivät ideoimaan sähkökaappiteippauksia, joista muodostuu positiivisen energian reitti. − Ajatus mukailee taidekehän reittiä, ollen Taidekehän väliaikainen ja toiminnallinen lisä, Saija Mustaniemi kertoo.

Taiteilija asuu pöntössä ja syö kanaa

Painavaa asiaa – kuntalaisten muotokuvat suunniteltiin eri kuntien kanssa yhteistyössä. Kunnista kerättiin kymmenen hengen sekaryhmät; lapsia, vanhuksia, erityisryhmiä, yrittäjiä. Ryhmät pohtivat sanallisesti, millainen kuntalainen on ja kaikki osallistujat tekivät teokset, jotka valettiin pronssiin ja yhdistettiin yhdeksi teokseksi. – Työt luovutetaan kuntien hallinnolle päätöksenteon tukipilariksi. Päättäjät voivat siitä muistaa, että heidän kuntansa on tämän näköinen, Saija Mustaniemi naurahtaa.

Tärkeää on ollut taiteen harrastaminen matalalla kynnyksellä. − Järjestimme sosiaalisen minitaidekoulun. Ja melkein viisikymmentä taideharrastajaa teki yhteisöllisen taideteoksen, Saija Mustaniemi kertoo PoSan kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Paikallinen kansalaisopisto, Petäjä-opisto, järjesti lapsille taideviikon. Lapset saivat kuvata performatiivisen videon, jonka nimeksi tuli ”Taiteilijan kuva”.  – Lapset keskustelevat videolla siitä, millainen taiteilija on. Lasten mukaan taiteilijalla on töttöröötukka ja eriparikengät. Hän asuu pöntössä ja syö kanaa. Saija Mustaniemi on kuvauksesta yhtä mieltä.

Taiteilijuus on jaettua

Saija Mustaniemelle on tärkeää jakaa taiteilijuus. − Yhteisöllinen taiteen tekeminen on aina ollut itselleni tärkeää. Taide tuntuu silloin hyvältä, kun sen jakaa jo tekovaiheessa. En ole mitenkään auktoriteettina, vaikka ohjaankin työskentelyä. Olen itsekin oppimassa, tasa-arvoisena samassa rivissä. Esiin tulee myös taiteen moninainen asiakkuus.

Vaikka hanke on kesällä päättymässä, työ jatkuu. Esimerkiksi yhteisötaidekurssilaisten kanssa tehdään jatkossakin yhteistyötä vastaanottokeskuksen kanssa. Taide on tärkeä osa Kankaanpään kaupungin identiteettiä. − Tämä työ on pieniä juttuja eikä niinkään suuria innovaatioita. Asioita, joita on helppo, nopea, kiistaton ja vaivaton toteuttaa.

Myös Taide Art -hanke jatkuu. Kaikki Suomen kuvataidetta tarjoavat ammattikorkeakoulut ovat tässä mukana. SAMKin vastuulla tässä hankkeessa on rakentaa kuvataiteilijan kommunikaatiopolku. − Opettelemme ymmärtämään toisenlaisten työkenttien lainalaisuudet. Olemme tiiviissä kontaktissa yhteiskunnan kanssa, kuten taiteilijan kuuluukin. Myös abstraktin asian kertominen vastaanottajalle esimerkiksi yhteisötaiteessa on vaikeaa. Näitä asioita hyödynnämme sitten myös opetukseen.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Lue lisää hankkeesta: https://yhteisotaiteilija.wordpress.com/

Hankkeesta on tulossa julkaisu SAMKin julkaisusarjaan.

---

INFO:

Yhteisötaiteilija-näyttely kokosi yhteen Pohjois-Satakunnan yhteisötaiteilija -hankkeen tuotantoa. Näyttelyssä olevien teosten tekijöinä on Keskustan ala-asteen oppilaita, Tähden toimintakeskuksen asiakkaita, Petäjä-opiston taideleirin lapsia, Vastaanottokeskuksen naiset ja lapset, Hyvinvoinnin portaat -asiakkaita sekä monimuotoisesti kuntalaisia Jämijärveltä, Karviasta ja Siikaisista. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Kankaanpään kaupunki, PoSa, Kankaanpään taideyhdistys ja Vatajankosken Sähkö Oy.

Kohti Satakunnan luontomatkailuohjelmaa

On tärkeää määritellä Satakuntaan luontomatkailun kärkikohteet sisäänheittotuotteiksi ja muistaa pitää niiden laatu korkealla. Tätä korosti Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola Maakunnan luontomatkailuohjelman kommentointitilaisuudessa maaliskuun lopussa.

– Hyvät kärkikohteet nostavat myös meidän identiteettiämme luontomatkailumaakuntana, muistuttaa Savola.

Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola ja opinnäytetyönään neljän Satakuntalaisen luontoreitin vaativuusluokituksen ja arvioinnin tuotteistamista varten tehnyt Hanna Marttila vaihtoivat kommentointitilaisuuden lomassa ajatuksia luontomatkailusta.

Mikä tilanne Satakunnassa on?

Savolan mukaan omassa maakunnassamme usein vähättelemme matkailukohteitamme, vaikka meillä on niitä niin paljon. Satakunta on erittäin otollinen matkailukohde eri ikäryhmille. Hänen mukaansa maakunnassa on myös liikuntaesteisille ja ikääntyneille kohteita luontomatkailuun.

– Toki niitä voisi olla enemmänkin.

Satakunnan luontokohteiden tunnettuus on kasvanut ja Kokemäenjoen tila on menneistä vuosikymmenistä kohentunut, vaikka Lounais-Suomen vesistöjen tila onkin huonompi kuin Suomessa keskimäärin.

Itse aktiivisena omatoimimatkailijana hän muistuttaa, että virkistyskäyttö ja luontomatkailu kulkevat käsi kädessä.

– Molempien mahdollistamiseksi tarvitaan myös kuntien panostusta, muun muassa kaavoitus ja luontokohteiden ylläpito vaativat yhteistyötä, vastuunottoa ja vetäjää.

Uusi luontomatkailuohjelma korostaa liiketoimintanäkökulmaa

Satakunnan luontomatkailuohjelma 2020 täydentää Satakuntaliiton vuonna 2012 laatimaa Matkailun tavoite- ja toimenpidesuunnitelmaa. Kesällä 2016 valmistuvassa ohjelmassa keskitytään luonnon matkailulliseen hyödyntämiseen liiketoiminnan näkökulmasta.

Savola kuitenkin muistuttaa, että luontomatkailun edellytysten säilyttämisen ja kehittämisen pitäisi nousta ohjelmassa riittävästi esille.

– Unohtamatta yhteyttä maakunnassa tapahtuvaan ympäristökasvatukseen. Luonnossa ja luonnosta voi oppia.

Keskeiset luontomatkailun kehittämisteemat ovat:

• toimintaympäristön tukeminen ja vahvistaminen
• tuotekehityksen lisääminen
• markkinoinnin ja myynnin kehittäminen
• yhteistyön vahvistaminen.

Luontomatkailuohjelman aineistoraportti luettavissa

SAMKissa valmisteilla oleva maakunnan luontomatkailuohjelman 60-sivuinen aineistoraportti on maksutta luettavissa pdf:nä Theseus-julkaisuarkistossa sekä tilattavissa verkkokaupasta osoitteessa samk.pikakirjakauppa.fi

Raportti on laadittu kyselyiden ja haastatteluiden pohjalta Outdoors Satakunta -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on Satakunnan vetovoiman kehittäminen valtakunnallisena ja kansainvälisenä luontomatkailukohteena (1.9.2015–28.2.2017).

Lisätietoja hankkeesta ja ohjelman etenemisestä

Projektipäällikkö Sanna-Mari Renfors, SAMK
Outdoors Satakunta -hanke
Matkailuliiketoiminnan tutkimusryhmän vetäjä
sanna-mari.renfors(a)samk.fi
044 710 3821

Kuvat ja teksti: Katri Väkiparta, SAMK viestintä

Pyöräreitti miehen nenässä ja muita huimia juttuja? – Tulevaisuuden leikkipuisto tukee kaikkien liikuntaa esteettömästi

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Turun ammattikorkeakoulun (Turku AMK) yhteistyönä on käynnistetty liikuntapaikkojen esteettömyyshanke Liikuntaa tukeva leikkipuisto kaikille 2015−2017.

Eri organisaatioden ja alojen toimijat kokoontuivat leikkipuistohankkeen ideointipäivään.

Tarkoituksena on ideoida paikka, joka on sopiva kaiken ikäisille ja -kuntoisille. Puisto, jossa voi liikkua, leikkiä, osallistua ja luoda yhteisiä kokemuksia. Uusina näkökulmina ovat peliteknologian käytön mahdollisuudet ja aistitiedon käsittelyn tukeminen liikuntaa tukevissa leikkipuistotoiminnoissa.

Yltiöturvallisuuteen ei kannata jäädä jumiin, vaikka turvallisuusnäkökulmaa ei tietenkään saa sivuuttaakaan. Esteettömyys kirjoitetaan suunnittelussa kaikkeen sisään. Esteettömässä ympäristössä yksilön ei tarvitse mukautua, vaan ympäristö mukautuu erilaisiin tarpeisiin.

Hankkeen ideointipäivässä pohdittiin, mitä syntyy pienin muutoksin ja miten voitaisi luoda esimerkiksi pop up- kohteita. Myös luonnon omien muotojen säilyttämistä pidetään tärkeänä.

Jokainen hyötyy esteettömyysratkaisuista elämänsä jossain vaiheessa, liittyi se sitten liikkumiseen, ymmärtämiseen, näkemiseen tai kuulemiseen. Hankkeessa on jo kartoitettu olemassa olevia leikkipuistoja ja pohdittu esteettömiä toteutustapoja.

– Puistoon tultaisiin esimerkiksi sisääntuloalueelta, jossa olisi opastus ja ideat leikkipuiston käyttöön. Itse puistossa olisi luonnonmukainen alue, jossa voisi tuoda aistielementtejä mukaan. Perinteisellä leikkivälinealueella olisi osallistavia esteettömiä leikkivälineitä ja pelialueella vaikka omalla keholla toimivia pelejä. Vapaan oleskelun alueella voisi vaikka syödä eväät, Minna Huhtala kertoo.

-Puistosta tulee monipuolinen, kiinnostava ja sen sisään voi tulla ihan erilaisilla näkökulmilla, kertoo hankkeen projektipäällikkö Raija Luona-Helminen Turku AMKista.

– Tärkeää puistojen ideoinnissa on tarinallisuuden ruokkiminen. Tarkoituksemme on vapauttaa energiaa, hän jatkaa.

– Olemme tutustuneet esimerkiksi Tanskan Holten Cykelmyggens Cykellegepladsiin. Se on polkupyöräpuisto, jossa pääsee tutustumaan moniin huimiin tarinoihin, esimerkiksi nukkuvaan mieheen, jonka sierainten kautta menee polkupyörärata, kertoo hankkeen projektikoordinaattori Minna Huhtala SAMKista.

Hankkeessa tuotetaan sähköinen opas asiantuntijoille, jotta liikuntaa tukevia leikkipuistoja voitaisiin suunnitella ja rakentaa Design for All -periaatteella. Oppaassa kerätään yhteen olemassa olevat hyvät käytännöt, päivitetään ohjeistus rakennus- ja esteettömyysmääräyksien ja suositusten käyttöön ja luodaan innovatiivisia ratkaisumalleja suunnittelun pohjaksi ja sovellettavaksi erilaisiin tarpeisiin. Suunnittelua on tehty paikallistahojen kanssa sekä Porissa että Turussa. Projektiryhmässä asiantuntijoina on kaupunkien työntekijöitä. Myös SAMKin opiskelijat ovat innovoineet leikkipuistosuunnitelmia ideakilpailussa.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö (Liikuntapaikkojen rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä palveleva tutkimus- ja kehitystyö) sekä ammattikorkeakoulut. Hankkeeseen on saatu 52 000 euroa jatkorahoitusta.

INFO:

Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja voivat osallistua arjen ja vapaa-ajan toimintaan riippumatta fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta tai taloudellisesta tilanteesta.

Esimiesten vertaisfoorumeissa virtaa vertaisuuden voima

SAMKin Foorumix − esimiesverkostot työkykyjohtamisen tukena -hankkeessa (2015 – 2017) pilotoidaan esimiesten vertaisfoorumeita satakuntalaisissa pk-yrityksissä. Ryhmät voivat olla sekä työyhteisöjen sisäisiä että yritysten välisiä. Keskeistä foorumeissa on kokemusten jakaminen, jatkuvuus ja aikatehokkauus. Uudenlaiset oivallukset eivät hautaudu, kun ne siirtyvät systemaattisen prosessin kautta osaksi työyhteisöjen arkea.

Vertaisfoorumit muodostuvat esimiehistä, jotka kaipaavat mahdollisuutta keskustella esimiestyön haasteista ja palkitsevuudesta sekä työn innostavista tekijöistä. Foorumit mahdollistavat samankaltaisten asioiden parissa työskentelevien kollegoiden keskinäisen näkökulmien vaihdon. Yhdessä voidaan käydä läpi kysymyksiä, joita muuten joutuisi pohtimaan yksin.

Foorumin kokoontumisista ja keskustelujen etenemisestä vastaa foorumiohjaaja. Hän ohjeistaa tarvittaessa uusiin teemoihin, mutta pyrkii seuraamaan ryhmän toimintaa sivummalta. Tärkeintä on, että keskustelut lähtevät aina ryhmän toiveista ja tarpeista. Luottamuksellisuus ja avoimuus ovat ensiarvoisessa asemassa foorumin toiminnan kannalta.

Kymppikortit lyötiin pöytään Foorumixin Helmiseminaarissa 10.2.2016.

Kymppikortit – konkreettinen työväline keskusteluiden virittämiseen
Pilotoinnin myötävaikutuksesta hankkeessa on kehitelty Kymppikortit vertaisfoorumien konkreettiseksi työvälineeksi. Hankkeen projektipäällikkö Kaarina Latostenmaa ja SAMKin lehtori Tapio Myllymaa ovat toimineet foorumiohjaajina pilotointien aikana ja havainneet keskustelujen pysyttelevän toisinaan tiettyjen näkökulmien ympärillä. Vertaisryhmä tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden perehtyä esimiestyöhön uudenlaisista tulokulmista.

Foorumiohjaajien, pilottiryhmien ja hankehenkilöstön kehitystyöstä syntyi Kymppikortit, jotka tarjoavat kättä pidempää foorumien keskustelujen tueksi. Kymppikortit sisältävät nimensä mukaisesti kymmenen aihekorttia, joissa jokaisessa on oma yläteema ja neljä alateemaa. Pakassa on siis jopa 50 erilaista näkökulmaa keskustelujen virittämiseen – ja ainahan voi keksiä lisää.

Kymppikortit julkaistiin ja jaettiin osallistujille hankkeen Helmiseminaarissa, jossa ne pääsivät välittömästi herättelemään keskusteluja pöytäkunnissa. Ensikosketus kortteihin kirvoitti seminaariväessä varsin myönteisiä ajatuksia:

”Kymppikorttien äärellä virisi hyviä keskusteluja.”

”Olisi mukava kuulla jatkossa, miten eri työyhteisöissä kortit on otettu vastaan.”

”Tuntuivat näppärältä työkalulta keskustelun eteenpäin viemiseksi, antoivat vinkkejä ja ideoita!”

Lisätietoja Kymppikorteista ja vertaisfoorumitoiminnasta löytyy materiaalipankista www.foorumix.fi

Teksti: Niina Inberg, projektityöntekijä Foorumix-hankkeessa ja esteettömyys-tutkimusryhmässä
Kuvat: Inna Saarinen

Suursnautserityttö Muska tarvitsee fysioterapiaa

Muska kulkee kolmella raajalla hyppien. Pian aloitetaan pitkä kuntoutus.

Muskan nykyiset ongelmat ovat peruja jo vuodelta 2013, kun se jäi hevosen alle ja loukkasi vasemman takapolvensa. Tällöin polvea ei tarvinnut vielä operoida. Etummainen ristiside oli kuitenkin sen verran vaurioitunut, että se katkesi seuraavana talvena ja operoitiin. Leikkauksen jälkeen edettiin liikkuvuus- ja painonsiirtoharjoittelusta erilaisten terapeuttisten harjoitteiden ja muun muassa vesijuoksumattoharjoittelun kautta vapaaseen liikkumiseen.

Muska kuntoutui hyvin, mutta syksyllä 2015 samaisesta polvesta vaurioitui nivelkierukka, joka operoitiin loppiaisen jälkeen 2016. Leikkaus ei sujunutkaan oppikirjan mukaan, vaan siitä seurasi komplikaatioita ja niin kova kipu, että Muska ei käytä jalkaa, vaan kulkee kolmella raajalla hyppien. Takajalasta ovat lihakset surkastuneet, eikä Muska pysty aktivoimaan niitä lainkaan.

Aluksi aktivoidaan aivoja

Kipu ja muut hankaluudet on nyt saatu eläinlääkärin keinoin hallintaan ja edessä on aktiivinen ja pitkäaikainen fysioterapia. Ensimmäisessä vaiheessa lisätään tuntoaistin kautta aivoissa alueen aktiivisuutta. Tämä tapahtuu sekä passiivisen liikkeen kautta että pintatunnon kautta.

Passiivinen liike tarkoittaa tässä sitä, että eläinfysioterapeutti tuottaa manuaalisesti takajalkaan samanlaisen liikkeen kuin siinä olisi normaalissa kävelyssä. Pintatuntoa käytetään Muskan harjoituksissa siten, että tassun pohjaan tuotetaan painetta kämmenellä.

Terapeutti tukee muita niveliä niin, että simuloidaan samanlainen aistimus kuin oikeassa painonsiirrossakin tulisi. Passiivisten liikkeiden avulla ylläpidetään myös nivelten normaali liikkuvuus. Nivelet kiristyvät helposti käyttämättöminä.

Kun raaja ”herää”

Kun Muskan raaja vähänkin ”herää”, aloitetaan aktiiviset painonsiirtoharjoitukset.  Terapeuttiset harjoitteet ovat aluksi hyvin yksinkertaisia, esimerkiksi lantiosta työntämällä siirretään painoa heikolle raajalle.

Vähitellen harjoitteet vaikeutuvat, muun muassa terapiapalloja voidaan käyttää vaikeuttamaan alkuasentoa ja tekemään alustasta epävakaan.

Etujalat pallolla. Kuvan koira ei ole Muska – eikä suursnautseri. Muskan kuntoutus on vasta alussa.

Voimaharjoittelua seuraavaksi

Voimaharjoittelu otetaan mukaan heti kun Muska alkaa käyttää jalkaa. Aluksi treeni on superhidasta kävelyä, jolloin heikkoa jalkaa on helppo käyttää. Vähitellen edetään esimerkiksi ”istu-seiso” – harjoituksiin tai suoraan makuuasennosta liikkeelle lähtöön.

Fysioterapeutti auttaa varmistamaan liikkeen symmetrisyyden. Rappukävely on hyvää voimaharjoittelua siinä vaiheessa, kun takajalan käyttö on jo hallittua. Vaativampia harjoitteita ovat sitten myöhemmin ylämäkijuoksu tai hyppyharjoitukset. Näihin päästään kuitenkin vasta kun takajalkojen lihakset ovat vahvistuneet niin, että mitään ontumaa ei enää näy ja liike on kaikin puolin kontrolloitua.

Tarvittaessa fysikaalista hoitoa

Mikäli lihasaktiivisuus ei näillä harjoitteilla herää, voidaan käyttää apuna lihastimulaatiota. Se on tietyllä frekvenssillä ja pulssin pituudella toteutettua sähköhoitoa. Muista fysikaalisen hoidon menetelmistä käytetään muun muassa kylmää, mikäli lisääntynyt kuormitus aiheuttaa kipua.

Teksti on osa eläinfysioterapiaopintoihin liittyvää juttukokonaisuutta (lisää tulevassa Agorassa 1/2016) . Seuraava opintokokonaisuus (30 op) alkaa syksyllä 2016, haku maalis-huhtikuussa 2016.

Teksti: Hanna Tuominen, eläinfysioterapian vastuuopettaja SAMKissa ja Muskan emäntä
Kuvat: Sari Eskelinen; kuvaussuunnittelu ja toteutus: Saara Keränen & Tiina Bång. Kuvissa ei ole Muska, sillä sen kuntous vasta pääsemässä alkuun.

Yhteistyön Satakunta -seminaari mahdollisti järjestöjen ja kuntien välisen vuoropuhelun

Iloista puheensorinaa, Parastamistorin antimia ja yhteinen vankka visio toimivasta maakunnasta – tervetuloa Yhteistyön Satakunta -seminaariin. Tästä artikkelista voit lukea koosteen syksyn 2015 tapaamisesta. Seuraava, kolmas, kunta-, maakunta- ja järjestötoimijoiden yhteinen seminaari on sovittu SAMKin Tiilimäen kampukselle 15.9.2016.

Vuoden 2015 seminaarin tavoite oli yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken, tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia ennakoiden.

Minuun kolahti: ryhmät nostivat esiin kohokohtia.

Asiantuntijapuheenvuoroilla ajatustyöhön

Jaakko Viitala Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmästä (JYTRY) siteerasi avauspuheenvuorossaan Jari Sarasvuota: työ on toimintaa, jolla pyritään lisäämään toisten hyvinvointia. Viitala totesi hyvien suunnitelmien jäävän valitettavan usein käsittelemättä. Hän painotti, ettei hyvien ideoiden haaskaamiseen ole enää yhteiskunnallamme varaa.

YTT Juha Heikkala (Valo ry) puhui ennakoinnista, johon kuuluu tulevaisuuskuvien luominen ja johon liittyy epävarmoinakin aikoina tietty yhteiskunnan pysyvyys. Heikkala painotti, että nyt on erityinen aika yhteiskunnassamme, aika jona tarvitaan yhteisiä, ihmisiä kokoavia foorumeja – kuten Yhteistyön Satakunta -tilaisuus.

– Tulevaisuus ei ole päälle tuleva juna, vaan se on tehtävä, Heikkala muistutti puheenvuorossaan. Suuria muutoksia tapahtuu Heikkalan mukaan jatkuvasti. Hän listasi muun muassa vapaaehtoistoiminnan jatkuvan lisääntymisen, väestön muuttamisen maaseudulta kaupunkeihin sekä sosiaalisen median käytön lisääntymisen. Heikkala painotti tulevaisuuden olevan mahdollisuus, johon jokaiselle tulee antaa tilaisuus osallistua matalalla kynnyksellä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö, VTT Timo Aro alusti aiheesta ”Kuntalaisten hyväksi yhteistyötä – miten järjestöt voimavaraksi”. Tulevaisuuden kuntien toimintaympäristö muuttuu globaalien ja kansallisten muutoshaasteiden johdosta. Tärkeintä onkin tietää, mihin suuntaan oma kunta muuttuu ja millainen palvelurakenne siellä on. Näin järjestöjen on helpompi miettiä sopivia yhteistyömuotoja oman alueensa edustajien kanssa. Aro totesi yhdeksi järjestöjen merkittävimmäksi tehtäväksi hiljaisten äänten esille tuomisen.

Tulevaisuuden Satakunnan suunnittelua

Satakunta on ainutlaatuinen maakunta – tästä kertoo oma Satakunnan järjestöstrategia 2035. Sen tarkoitus on olla maakunnan yhdistys- ja vapaaehtoistoimijoiden pitkän tähtäimen suunnitelma, jossa näkyy yhteinen ymmärrys ja näkemys tulevaisuudesta. Keskeisenä osana näkyvät yhteiset toimintaa ohjaavat arvot sekä visio ja toimintalinjat, joilla tulevaisuuden toimintaympäristön haasteisiin ja mahdollisuuksiin pystytään vastaamaan. Erityisen huomioitavaa tulevaisuuden kannalta on aktiivisten vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä. Länsi-Suomessa osallistutaan muuta maata enemmän vapaaehtoistyöhön.

Ryhmätöiden tekemistä ja tulevaisuuden suunnittelua.

Elinvoimainen, yhtenäinen ja tunnustettu yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta verkostoituneessa Satakunnassa edellyttää järjestöiltä yhteisvastuullisuutta. Seminaarissa näkyi, kuinka kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet haasteen vastaan ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa muuttuvassa yhteiskunnassa.

Yhtenä esimerkkinä nousi kolmannen sektorin ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö: opiskelijoiden mukaan ottaminen vapaaehtoistyöhön ja järjestötoimintaan. Muun muassa tällä tavoin tuodaan järjestö- ja vapaaehtoistyötä tunnetuksi nuorille aikuisille ja luodaan jo opiskeluaikana mahdollisuus verkostoitua oman alueen järjestöjen kanssa. SAMKin sosionomi- ja hoitotyön opiskelijat suorittavat opintoihinsa kuuluvasti vapaaehtoistyötä oppiakseen järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä tiedostaakseen vapaaehtoistyön merkittävyyttä.

Tuloksia saatiin

Ryhmätyössä oli mukana kymmenen ryhmää, jotka työskentelivät aamupäivän aikana Heikkalan alustuksen pohjalta. Ryhmissä nostettiin esiin vapaaehtoisjärjestöjen roolien kirkastaminen ja muutos.

Tämän avulla pyrittäisiin selventämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työalueet. Iltapäivällä pohdittiin tilaisuudessa esille tulleita kohokohtia ja sitä, mihin mahdollisuuksiin tai haasteisiin käytännössä tartutaan ja mitä lähdetään viemään eteenpäin. Pohdinnoissa korostuivat verkostoituminen ja uudet toimintamallit. Kaksi ryhmää sopi tapaamisen verkostoitumisen tehostamiseksi.

Iltapäivän ryhmätyötulosten esillepanoa

Opiskelijat kokivat olevansa etuoikeutettuja päästyään osallistumaan Yhteistyön Satakuntaan heti opintojensa alettua. Samaan pöytään pääseminen ja Satakunnan tulevaisuudesta keskusteleminen vaikutusvaltaisten satakuntalaisten kanssa oli hieno kokemus.

Suuri osa osallistujista toivoi perinnettä jatkettavan vuoden päästä uudella kokoontumisella. Tapahtumaan osallistuneista 26 % oli miehiä ja 74 % naisia. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli jopa 110 – moninkertaisesti edellistä seminaaria enemmän.

Lopuksi osallistujat vastasivat kyselyyn seminaarin kehittämiseksi. He antoivat kouluarvosanaksi 8,7, ja 51 % ilmoitti osallistuvansa ensi vuonna järjestettävään seminaariin, 49 % mahdollisesti osallistuvansa. Osallistujat kertoivat saaneensa runsaasti uusia ideoita oman järjestönsä toiminnan parantamiseksi sekä uusia kontakteja verkostoitumista varten.

—
Yhteistyön Satakunta tarjoaa avoimen foorumin keskinäiseen vuoropuheluun sekä mahdollisuuden vertaisarviointiin. Jokaisella toimijalla on tilaisuus ottaa käyttöön muiden hyväksi havaitsemia toimintakäytäntöjä, ja muokata ne omiin tarpeisiin sopiviksi.

Parastamistorilla tapahtuman osallistujat kiertelivät tutkiskellen kojuja, joissa kerrottiin järjestö- ja vapaaehtoistyön onnistuneista saavutuksista. Mukaan tarttui esite jos toinenkin ja erityisesti käyntikortteja vaihdettiin tiuhaan tahtiin.

Seminaari järjestettiin SAMKin Tiilimäen kampuksella. Järjestäjänä toimi Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmä.

Teksti: Tapio Myllymaa, Lehtori, KM, Hanna Rautava-Nurmi, Lehtori, TtM, sekä hoitotyön opiskelijat Pekka Frantsi, Toni Lempinen, Helena Lindberg ja Tiia Mannonen
Kuvat: Kirsi-Maria Rantonen

Taidekoulun vaiheista kertova näyttely Kankaanpäässä

Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisesta taipaleesta kuvin, teoksin ja sanoin kertova näyttely avataan tänään Kankaanpään kaupunginmuseossa Niinisalossa.

Näyttely esittelee välähdyksiä eri teemoista: opetuksesta, opiskelijoista, opettajista, rakennuksista. Koulun aiemmille rehtoreille – ja nykyiselle tiimivetäjä Velhonojalle – on oma huoneensa, jossa heitä esitellään sekä sanoin että erilaisin opiskelijoiden tekemin muotokuvin. Nykyisiltä opiskelijoilta museo pyysi omakuvat – ne ovat esillä käytävän vitriineissä, samoin monet ”luokkakuvat”.

Opiskelijoiden omakuvia 2015.

Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin. Museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosen näyttelyesittelyn kuulleena suosittelen pyytämään häneltä esittelyn vaikkapa porukalle. Haikonen tuntee asiansa.

Näyttely täydentää todella kiinnostavasti historiikkia, joka ilmestyy aivan toukokuun lopussa SAMKin kustantamana. Historiikin on kirjoittanut kankaanpääläislähtöinen kulttuurihistorijoitsija Johanna Frigård.

Kuvanveistäjä Heli Ryhäsen harjoitustyö opiskeluajalta.

Näyttely on avoinna ensi vuoden vappuun saakka, eikä se tyhjene kerralla. Haikonen kertoo näyttelyn muuttuvan koko ajan. Yleisö voi vuoden mittaan osallistua ainakin tunnistamalla valokuvien henkilöitä.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

Ylimässä kuvassa Kankaanpään Seudun toimittaja kuvaa museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosta ja historiikin kirjoittajaa Johanna Frigårdia.

Opiskelijat maalasivat tilaustyön nyrkkeilysalin seinään

Nyrkkeilijä Matti Koota harjoittelee Kankaanpään urheilutalon nyrkkeilysalilla. Nyt hän iskee vastustajaa myös salin seinällä SAMKin opiskelijoiden toteuttamassa työssä.

Viisi kolmannen vuosikurssin kuvataiteen opiskelijaa on tehnyt aktiivisesti töitä opettajansa Viljami Heinosen johdolla. Maalaus on Kankaanpään Nyrkkeilijöiden tilaama työ ja paljolti tilaajan toiveitten mukainen. Lähtökohtana olivat valokuvat, ja lisäksi nyrkkeilytila asetti omat raaminsa.

Opiskelijat ovat selvästi pitäneet selkeistä raameista ja päämäärästä – ja yhdessä tekemisestä.
– Ne ruokkivat ajattelemaan uudella tavalla, sanoo Antti Toivonen.
– Tosi mukava projekti, vaihtelua siihen, että yleensä maalaus on yksinäistä pakertamista, toteaa Samuel Lehikoinen.

Nyt töitä on tehty yhdessä päivittäin, luonnoksesta lopputulokseen. Kuva-aihio valittiin yhdessä. Jokainen teki oman luonnoksensa, ja niiden pohjalta työstettiin yhteinen luonnos värimaailmoineen.

– Tosi helposti on löytynyt se, mitä tehdään, ja työ on edennyt hyvää tahtia, kertoo Hanna Joronen.

Opiskelijoita miellyttää se, että työ on kaikkien nähtävillä. Myös Viljami Heinonen on tyytyväinen.
– Tämä on opiskelijoille hieno CV-merkintä, julkinen teos. Tilaajan toiveiden mukainen työ myös avautuu kaikille.

Opettaja on mielissään myös yhteisöllisyydestä. Tehty työ osaltaan lähentää taiteilijoita ja ei-taiteilijoita, ja muualta tulleet opiskelijat tutustuvat paikkakuntaan, jolloin myös opiskeluympäristön mielekkyys kasvaa. Lisäksi Kankaanpäähän on saatu jättää oma kädenjälki.

Opettaja on SAMKin kasvatteja

Seinämaalausta opettava Viljami Heinonen on valmistunut SAMKista vuonna 2012, ja toiminut sen jälkeen muun muassa taidekoululla maalauksen opettajan assistenttina ja opettajan sijaisena. Hän on tyytyväinen uuteen opettajan rooliinsa.
– On hienoa huomata voivansa antaa neuvoja ja auttaa eteenpäin.
Yhdessä tekeminen on seinämaalauksen opintojaksolla uutta.  Ennen kaikki luonnostelivat, ja vain yksi pääsi toteuttamaan työnsä – tai kaikki jäivät luonnoksiksi.

Kiinnostuitko? Seinämaalauskurssi voidaan toteuttaa uudella opiskelijaryhmällä ensi lukuvuonna – ota yhteyttä Viljami Heinoseen, p.  0400 625 905, viljamiheinonen.com.  Tämä käytännössä kyntensä jo näyttänyt taitelijajoukko voi toteuttaa maalauksen omana työnään jo aiemminkin.  Ota yhteyttä ja kysy lisää: antti.toivonen@live.com

Näin teos valmistui:

Teksti: Anne Sankari Kuvat: Jouni Saarinen (valmis maalaus), Antti Toivonen, & Pekka Söderlund (tekijöiden kuva)

Työikäisten muistiongelmat uusi haaste

Muistin ongelmat eivät ole ainoastaan ikääntymiseen liittyviä asioita, vaan myös työikäisten muistiongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Suomessa on arvioitu olevan 7000 – 10 000 jonkinasteista muistisairautta potevaa alle 65-vuotiasta työikäistä henkilöä. Vaikka työelämä paljastaakin muistiongelmat usein varhaisessa vaiheessa, saatetaan muistisairaus helposti diagnosoida työuupumukseksi tai masennusoireeksi.

Työelämän aivokuormituksen nähdään lisääntyneen muun muassa tietotekniikan kehittymisen myötä. Teknologiakehitystä voidaan myös hyödyntää muistihäiriöiden hoitamisessa ja kuntoutuksessa. Satakunnan ammattikorkeakoulun Hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmä (HET) on ottanut haasteen vastaan ja kehittänyt erilaisia muistitoimintoja edistäviä pelejä. Muistipelejä on jo testattu sekä Suomessa että Irlannissa ikääntyneillä muistihäiriöitä potevilla henkilöillä viimeisen parin vuoden ajan.

Työikäisten muistipelien kehittämisessä on aiheellista lähteä rakentamaan pelejä muistia rasittavista tekijöistä käsin. Tällöin oleellisia elementtejä voisivat olla esimerkiksi tunteiden käsittely, rentoutuminen, pelielementtien avulla ”oman maailman luominen” ja järjesteleminen. Kyseisten pelien kehittämistä toteutetaan yhteistyössä Dundalk Institute of Technologyn peliteknologiaopiskelijoiden kanssa.

HET oli esittelemässä muistipelejään Work Goes Happy -työterveysmessuilla 11.11.2014 Turun Logomossa yhteistyönä Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen kanssa. Muistiyhdistys on nähnyt peleillä olevan runsaasti potentiaalia muun mussa erityyppisissä muistia kuntouttavissa ja ohjauksellisissa toiminnoissa.

Teksti ja kuva: Andrew Sirkka

Metsäterapiaa alpakoiden kanssa ja pirullisia pikkujouluja

Matkailun opiskelijat saivat tuotteistettavakseen elämyksellisiä matkailupalvelupaketteja yhteistyössä yritysten kanssa. Paketteja on tuotteistettu Elämysten tuotteistaminen -opintojaksolla.

Lehtori Maaria Berg on tyytyväinen opiskelijoiden ideoimiin paketteihin.

– Fantasiaa ja tarinaa tarvitaan matkailutuotteisiin entistä enemmän, hän toteaa.

Voimaa metsästä – ja eroon metsäpelosta

”Voimaa metsästä – Kurjen huminaterapiaa” esittelivät Sami Nurminen, Hanna Marttila ja Jaana Lehtola. Paketin yhteistyökumppaneina olivat yritykset Humiseva Harju, Metsäterapia ja Kurkikorpi.

Ideana on retki Joutsijärven alueella. Päivä sisältää luontopolun, joka kävellään luonnossa alpakoiden kanssa, ruokailun laavupaikalla suon keskellä ja metsäterapiaa. Pakettiin voi yhdistää yöpymisen Kurkikorvessa.

– Metsäterapiaan sisältyy verenpaineen mittaus ennen ja jälkeen terapian, villiyrttijuoma, rummutusta ja luontoharjoitteita, sairaanhoitaja ja metsäterapeutti Jaana Korkiamäki-Villanen kertoo.

– Metsäterapia auttaa myös metsäpelkoon, hän muistuttaa.

Opiskelijat kertoivat idean nousseen virkistäytymisen tarpeesta. Se auttaa myös, jos tuntee vieraantuneensa luonnosta tai itsestä. Ihminen saa aikaa rauhoittua ja nauttia luonnosta.

Humisevan Harjun yrittäjä Carita Saarinen toteaa, että haasteita on ollut, koska nyt on luotu koko paketti alusta asti. Yhteistyö on ollut kannattavaa, sillä on saatu luotua uudenlaista toimintaa.

– On ollut hienoa tutustua samanhenkisiin yrittäjiin, joille luonto on tärkeää, kertoo Kankaanpäässä sijaitsevan Varamummola Kurkikorven yrittäjä Sirkka Riitahuhta.
– Meille on ollut tärkeää saada myös Pohjois-Satakunta mukaan satakuntalaisten matkailuyrittäjien verkostoon , hän kertoo.

Pirullinen peikko Pirunpesässä

Opiskelijat Mikko Ilonen, Iiro Hänninen ja Elina Norrbacka tuotteistivat Inkun Aalloilla -yrityksen kanssa Pirunpesän Pirulliset Pikkujoulut. Se on luontoelämysmatka Porin Lyttylässä sijaitsevassa Pirunpesä-luolastossa. Lisäpalveluna tarjotaan illallista Ravintola Wanha Juhanassa.

– Luolasto on saanut nimensä siitä, että ihmiset luulivat ennen tuolla asuvan piruja ja maahisia, Mikko Ilonen kertoo.

Idea elämyspakettiin syntyi opiskelijoiden tutustuessa luolastoon yrittäjä Inkeri Hannulan johdolla.

Tiimi päätti, että Hannula ottaa peikon roolin ja nappaa osallistujat luolastossa mukaan tarinaan. Sitten on vuorossa mehutarjoilua ja elämyksellisiä, tarinaan liittyviä tehtäviä kynttilän valossa.

Hannula kehuu tiimiä.
– Ideointi oli vapaata. Tämä oli tiimityötä parhaimmillaan. Ehdotin jotain ja opiskelijat nappasivat pointin. Paketti on toimiva ja se tehtiin alusta asti yhdessä, Hannula kertoo.
– Se on juuri sellainen, joka voidaan toteuttaa saman tien ja ottaa käyttöön koko talvikaudeksi pienin muunnoksin.

Opiskelijoiden tuotteistettavana ovat myös muun muassa aseeton metsästysretki, lintubongausta, pyöräretkeä, taidekäsityökierros syvässä Satakunnassa ja muinaispidot.

Yläkuvassa Voimaa metsästä -ryhmä keskustelee matkailupalvelupaketin tulevaisuudesta.

Keskikuvassa Inkeri Hannula antaa palautetta opiskelijoille.

Alakuvassa on kansainvälinen projektiryhmä viime kesänä testaamassa alpakkapatikkaa.

 

Teksti: Inna Saarinen

Kuvassa kansainvälinen projektiryhmä testaa viime kesänä alpakkapatikkaa. 

 

Lue lisää tuotteistamisen taustasta ja sen takana olevasta Sata Matkaa Maalle -hankkeesta.