Opiskelu avoimessa AMKissa innosti kokonaisen tutkinnon suorittamiseen

Urjalalainen Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki sai avoimen AMKin opinnoista niin suuren kipinän, että innostui suorittamaan kokonaista tutkintoa. Polkuopinnot ovat yksi tie ammattikorkeakoulututkintoon.

Yksi viime syksynä Huittisissa tutkinto-opiskelijana aloittaneista oli Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki, joka käytti avoimen AMKin opintoja väylänä tutkintoon johtaviin opintoihin. Hän on ollut työssä toimistosihteerinä Urjalan kunnan sivistyspalvelukeskuksessa jo yli 27 vuotta. Mielessä oli jo kytenyt ajatus itsensä kehittämisestä opiskelemalla. Aiempaan, ylioppilaspohjaiseen merkonomitutkintoon valmistumisesta oli jo lähes 30 vuotta.

– Löysin SAMKin tarjonnasta pari sellaista opintojaksoa, jotka liittyivät omiin työtehtäviini. Halusin katsoa, pystyisinkö työn ohessa suoriutumaan opiskelusta. Ilmoittauduin siis parille opintojaksolle. Siitä se opiskelu sitten alkoi, kertoo avoimen AMKin opinnot lokakuussa vuonna 2012 aloittanut Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki.

Opiskelu koukutti

Jokikoivu-Hiukkamäki lähti opiskelemaan avoimen ammattikorkeakoulun opintojaksoja saadakseen selville, millaista opiskelu tänä päivänä on.

– Ajatus tutkinnosta tuli siinä vaiheessa, kun jäin koukkuun opiskeluun ja opintopisteitä alkoi kertyä.

Lopulta avoimessa AMKissa olikin kertynyt jo 80 opintopistettä ja Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki haki kevään 2014 yhteishaussa tutkinto-opiskelijaksi avoimessa AMKissa suoritettujen opintopisteiden perusteella.

Vaikka osa opiskelijoista on lopettanut opinnot havaittuaan, ettei ala ole se, jota tavoitteli, Jokikoivu-Hiukkamäki ei ole tullut opintojen aikana toisiin ajatuksiin. Yllättävintä opinnoissa on hänen mielestään ollut se, miten hyvin kaikki on sujunut.

Työn kautta tullut tietämys hyödynnettävissä

Jaana Jokikoivu-Hiukkamäki on suuntautunut opinnoissaan julkishallintoon ja suorittanut siihen liittyen 50 opintopisteen verran ammattiopintoja. Ammattiopintojen muut 35 opintopistettä ovat kertyneet lähinnä juridiikan opinnoista, esimerkiksi sopimusoikeudesta ja rikos- ja rikosprosessioikeudesta.

– Ilahduttavaa näissä opinnoissa on ollut, että työn kautta tullutta tietämystä ja kokemusta on kyennyt hyödyntämään opintojaksojen tehtävissä. On ollut ilo oppia uusia asioita sekä syventää tietämystään asioista, joista on jo aiemmin tiennyt jotakin, hän kertoo.

– Nyt suoritan kesäkurssina viimeisen opintojakson tradenomin yhteisistä ammattiopinnoista. Syksylle 2015 jää vielä suoritettavaksi ruotsin perusopinnot opinnäytetyön lisäksi. Opinnäytetyöni Tehdään meille turvallinen koulu! Case: Turvallisuusjohtaminen ja henkilöriskit Urjalan alakouluissa on tällä hetkellä työn alla ja viimeistelen teoriaosuutta.

Jokikoivu-Hiukkamäki on halunnut osallistua lähijaksoille aina kun mahdollista. Myös etäopintoja on ollut. Englannin keskusteluosuudet suoritettiin verkossa.

– On mukava tavata paikanpäällä muita opiskelijoita ja vaihtaa kuulumisia.

– Kun tutkinto on valmis, jatkan varmasti jollakin tapaa itseni ajan tasalla pitämistä ja kehittämistä, hän kertoo.

Lisätiedot polkuopinnoista: www.samk.fi/avoinamk


 

Avoimen AMKin opinnot ovat nimensä mukaan avoimia kaikille.  Osa avoimen AMKin opiskelijoista opiskelee tutkinto-opiskelijoiden mukana. Osa opinnoista toteutetaan erillistoteutuksina. Yksi esimerkki erillistoteutuksesta on syksyllä 2014 liiketalouden ja matkailun koulutusohjelmissa alkaneet ensimmäiset polkuopintoryhmät. Osa opiskelijoista aloitti liiketalouden opinnot Porissa ja osa Huittisissa.


 

Teksti: Inna Saarinen

Kuva: Jatta Lehtonen

Innostus työssä päivän sanapari Huittisissa

Onko lupa innostua? Pitääkö innostus peittää? Saako aikuinen olla innostunut muutenkin kuin vapaa-ajallaan? Innostus työssä – siinä päivän aihe Huittisissa tänään. Pasi Sillanpää  ja Pauli Aalto-Setälä vannoivat innostumisen ja innostamisen nimiin, ja samalla varoittivat yhden ismin kauppaajista: se on huijausta.

–Monella pikkupaikkakunnalla on suuri määrä työntekijöitä, jotka haluavat, että pomo tulee aamulla ja kertoo, mitä pitää tehdä. Helsingissä on hirveä määrä ihmisiä, jotka ahdistuvat, jos toimitaan näin. Työpaikkoja, alueita ja tilanteita on hirveä määrä. Ei ole yhtä patenttia, jolla pitää toimia, totesi Sillanpää.

– Menestykseen tarvitaan idea, innostus ja toteutus, tiivisti Aalto-Setälä. Kaikkia tarvitaan. Innostamisen – esimerkiksi palautteen antamisen – kulttuuria muutetaan tekemällä toisin.
– Älkää odottako suurta innostajaa. Ei innostaminen ja palautteen anto ole varattu vain esimerkiksi esimiehelle.

Sillanpää ja Aalto-Setälä puhuivat SAMKin Kuninkaisten kampuksella Huittisissa johtamisen ja esimiestyön huippuseminaarissa perjantaina 23.5.2014. Lisää voi lukea esimerkiksi herrojen tuoreista kirjoista (Työtään rakastavien heimo & Innostus – Myötämanipuloinnin aakkoset). Paikalla Kuninkaisissa oli noin 170 kuulijaa, lisäksi netissä seminaaria seurasi noin sata SAMKin liiketalouden aikuisopiskelijaa.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

 

”My Way” – merenkulun alumnin tarina

Tatu Korhonen, kuva: Tatu Korhosen valokuva-albumi

Tatu Korhonen

Teksti: Tatu Korhonen, Merikapteeni (ylempi AMK)Lue Tatu Korhosen teksti lyhyempänä kolumnina Agorasta

Merenkulkuala on laaja käsite, ja niin sanotun maasektorin osuus kasvaa koko ajan. Varsinainen laivojen kuljettaminen osana logistisia ketjuja tai viihdeteollisuutta on muuttunut entisaikojen merimiestyöstä. Ennen oli rannikkokaupungeissa varsin tavallista, että nuoret miehet lähtivät merille, seilasivat muutaman vuoden ja hakeutuivat maatöihin kokemuksia rikkaampina. Vain osa otti siitä lopullisen ammatin ja kouluttautui vastuullisempiin tehtäviin merenkulku- ja teknisissä opistoissa. Nykyisin kaikki on toisin – ja oma kauppalaivastommekin seilailee melkeinpä enää vain vanhojen merimiesten jutuissa. Globalisaatio on muuttanut varustamojen omistuspohjan kansainväliseksi ja laivaväki on usein otettu sieltä, missä työvoima on edullista. Kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö säätelevät alusten käyttöä, turvallisuutta ja laivaväen pätevyyksiä aivan toisella tavalla kuin niin sanottuun vanhaan hyvään aikaan. Laivapalvelu on muuttunut usein yksitoikkoiseksi, vaikkei haitari oikeasti kannella ennenkään soinut…

Laivat ja niiden toimintojen johtaminen ja hoitaminen ovat ikään kuin merenkulun jäävuoren huippu. Se onkin vain yksi tärkeä osa hyvin monisäikeistä ja laajaa kansainvälistä toimintaa, josta koko hyvinvointimme ja nykyinen maailmanjärjestys on täysin riippuvainen. Merenkulku yleisnimityksenä mielletään liian suppeana. Navigoinnin, tekniikan ja merimiestaidon lisäksi siihen kuuluu kansainvälistä liiketaloutta, juridiikkaa, ympäristöasioista, logistiikkaa, riskienhallintaa jne. Merenkulku voidaan maailmalla merenkulkumaissa mieltää ”merenkulkutieteenä”, jonka eri alojen opetus on keskitetty erityisiin merenkulkuyliopistoihin. Elinikäinen oppiminen ei ole näissä merenkulkumaissa vain tyhjä iskulause, vaan tie laivatyöstä maaorganisaatioihin on silotettu monenlaisin kouluttautumismahdollisuuksin. Ilman ”merenkulkutieteen” opintoja ei maatyöpaikkoihin ole asiaa, mutta toisaalta ainoastaan ammattimerimiehenä toimineella on paras pohja alalle. Vaikka vain muutamissa merenkulkuyliopistoissa on mahdollista saada tutkijakoulutusta ja suorittaa tohtorin tutkinto, on niistä kuitenkin lähes poikkeuksetta suora mahdollisuus jatkaa opintoja suoraan jossain toisessa yliopistossa tai korkeakoulussa. Suomi on tämä ”lähes”.

Itse olen tätä elinikäisen oppimisen ajatusta pyrkinyt pitämään ohjenuoranani. Maailma – ja merenkulkukin – muuttuu niin kovaa vauhtia, että tietoja on päivitettävä koko ajan. Itse aloitin merimiesurani ”vanhaan aikaan”, kesälomaseilurina lukiossa. Arvostus ei noihin aikoihin ollut kovin korkealla. Kun merenkulkualan koulutusta uudistettiin ja puhuttiin erityisen oman korkeakoulunkin perustamisesta, päätin ”lopullisesti” valita merenkulun elämänurakseni ”kunniakkaamman” sotalaivastouran sijaan. Ylioppilastutkinnon suorittaneille järjestettiin oma ammattikoulukurssinsa Helsingin Merenkulkuoppilaitoksessa, jonne minäkin hakeuduin. Puolivuotisesta kurssista oltiin voitu karsia kaikki jo lukiossa opitut yleissivistävät aineet, ja keskityttiin merimiehen perusopintolinjan käytännön aineisiin. Tuohon aikaan oli merimiehistä pulaa, ja jo ennen kurssin viimeistä päivää olinkin jo lähes toisella puolella maapalloa laivan päällä. Parilla laivalla maailmaa kierrettiin, ja sitten olikin aika pyrkiä perämiesopintoihin – Kotkan Merenkulkuopiston 2-vuotiselle perämiehen opintolinjalle, jossa oli useita kurssikavereita Helsingistä. Opintojen jälkeen jatkui pallon kiertäminen Suomen lipun alla eri laivoissa, nyt perämiehenä. Maailmanluokan merenkulun lama iski kuitenkin lähes yllättäen – villin linjan laivat myytiin yksi toisensa jälkeen ja praktiikan keruu alkoi vaikeutua…

Merenkulkualan Koulutuskeskus oli kehittänyt ruotsalaisen etäopintoaineiston pohjalle Merenkulkutalouden kurssin, jota mainostettiin korkeakoulutasoisena, ja itse asiassa tulevan akateemisen merenkulkukoulutuksen alkuna. Sinnepä minäkin ilmoittauduin – opiskelin ruotsinkielisiä kirjoja ja kävin Turussa tenttimässä. Aikanaan valmistuinkin – todennäköisesti aivan ensimmäisten joukossa. Olin jo tuolloin merikapteenin 2-vuotisella opintolinjalla, jonka olin päättänyt suorittaa Turussa, jossa oli alettu ottaa suomenkielisiä opiskelijoita ruotsinkieliseen koulutukseen. Meitä olikin siellä monta entistä koulukaveria aikaisemmista opinahjoista, ja erinomainen mahdollisuus ruotsinkielen opiskeluun. Laivatyöpaikkojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi, jonka vuoksi päätin jatkaa opintoja korkeakoulussa. Suomessa ei kuitenkaan merenkulkualan korkeakoulutasoista, tutkintoon johtavaa koulutusta ollut tuolloin saatavilla, joten päätin hakeutua ulkomaille. Apurahojen turvin pääsin aloittamaan opinnot Liverpoolissa, Isossa-Britanniassa ”Master of Science in Shipping and Maritime Studies” -tutkintoa varten. Kun olin jättänyt sisään opinnäytetyöni ”The Finnish Winter Navigation with Special Reference to Forest Product Exports”, ehdin vielä seilata viimeisessä laivassani. Palattuani sitten Suomeen tutkintotodistus taskussa, nyt myös englanninkieli saatettuna hyvälle tasolle, työllistyin hyvin nopeasti, ja olin jo syksyllä Finnlines-varustamon konttorissa turvallisuus- ja merivakuutustehtävissä, joita ehdinkin tehdä parikymmentä vuotta. Elinikäisen oppimisen ajatusta pääsin jatkamaan työssä oppimisen ohella erilaisilla kursseilla ja kansainvälisissä seminaareissa. Ennen varustamon siirtymistä ulkomaalaisomistukseen ja työurani päättymistä ehdin päivittää laajemman merenkulun tietojani Lontoossa vuoden mittaisella etäpainotteisella kurssilla ”Diploma in Ship Management”.

Tauon työelämässä päätin käyttää hyödyllisesti, ja opinnot Satakunnan ammattikorkeakoulun Merenkulun hallinnon koulutusohjelmassa alkoivat juuri sopivasti. Vaikka ”old-timerina” en ollut opiskellut samanlaista merikapteeni (AMK) -tutkintoa kuin muut opiskelijat, pääsin merenkulun ammattilaisena nopeasti opiskelurytmiin kiinni. Uusi työpaikkani vakuutusmeklarina vei kuitenkin niin paljon aikaani, että päätin valmistua mahdollisimman nopeasti. Kun sain Suomen merenkulun tukilainsäädäntöä koskevan opinnäytetyöni ja loput kurssisuoritukset valmiiksi, 19.10.2012 minulla oli ilo juhlia uutta titteliä: Merikapteeni (ylempi AMK), englanniksi Master of Marine Technology. Tutkimustyö oli erittäin mielenkiintoista, koska olin saanut kokea paljon aiheeseen liittyvää jo merimiesvuosinani ja sittemmin Finnlines-yhtymässä. Päätin syventää osaamistani tutkijakoulutuksella, ja minut hyväksyttiinkin aloittamaan ”PhD in Maritime Affairs” -tutkintoon johtavat opinnot YK:n alaisessa World Maritime Universityssä Malmössa. Mikäli saan apurahoituksen kuntoon, hyväksyn yliopiston tarjoaman mahdollisuuden ja aloitan neljän vuoden urakkani Suomesta käsin työn ohessa. Tutkimustyön aihe on nyt syvempi ja laajempi, pitäen sisällään näkökohtia turvallisuuden ja kehitysmaiden suuntaan. Olen optimistinen…

Suomen merenkulun puolesta toivon totisesti, että päteviä tutkijoita olisi jatkossa saatavilla. Kotimaiseen tutkijakoulutukseen pääseminen suoraan ilman siltaopintoja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen on tavoite, jonka puolesta ainakin minä liputan. Niin – ja elinikäisen oppimisen…

Ylös sängystä – Päivystys on ottanut ison harppauksen iäkkäiden hoidossa

Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä käy päivittäin kymmeniä iäkkäitä potilaita. Suomen ikärakenteen vuoksi potilaiden määrä nousee tulevaisuudessa huimasti. Iäkkäät potilaat eivät voi jäädä päivystykseen, mutta heidän oikea paikkansa ei välttämättä ole myöskään vuodeosastolla. Miten iäkkäiden kuntoutus saadaan heti käyntiin ja potilaat selviytymään hyvin kotona?

– Tutkimuksien mukaan kuntouttava toiminta on perinteisesti alkanut vasta päivystyshoidon jälkeen. Toimintakykyisyyden kartoitus, johon liittyy kuntouttava näkökulma, pitäisi alkaa jo päivystyksessä, sanoo geronomi (AMK) Nina Halminen, jonka opinnäytetyö Iäkkäät ylös sängystä jo päivystyksessä selvitti yhteispäivystyksen ammattilaisten käsityksiä omasta toiminnastaan ja yhteistyöstä fysioterapeutin kanssa. Halminen valmistui lokakuussa geronomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

Halminen toimii geriatrisena sairaanhoitajana keskussairaalan yhteispäivystyksessä tiettävästi ainoana Suomessa. Iäkkään potilaan hoidon asiantuntemuksesta on selvästi hyötyä päivystyksessä.

– Iäkkäitä potilaita osataan totta kai hoitaa, mutta tämän myötä olemme saaneet uutta tietoa. Potilaiden ei tarvitse tulla päivystykseen uudelleen, kun heti osataan puuttua oikeisiin asioihin. Jatkohoitopaikkojen kanssa tehdään tiiviimpää yhteistyötä ja iäkkäät saadaan ohjattua oikeisiin paikkoihin. Heitä ei viedä turhaan vuodeosastolle, jos ei ole tarvetta, kertoo päivystyksen toimialueen ylihoitaja Katriina Peltomaa.

Ikäihmiset tulevat päivystykseen usein sen takia, että yleistila huononee tai kotona ei pärjää.
Sairaanhoitajana päivystyksessä toimivan Nina Leppäniemen työtehtävänä on arvioida potilaiden hoidon kiireellisyys.

– Tulosyy ei kerro ammattilaisille potilaan voinnista tai asian kiireellisyydestä riittävästi. Tästä syystä tulee selvittää iäkkään potilaan liikkumiskyky, aikaisempi toimintakyky, neste- ja ravintotila, lääkehoito sekä esim. muistin tila. Nykyään voimme kutsua fysioterapeutin tai sairaanhoitaja – geronomin paikalle. Lisäksi mietimme, voisiko potilasta kannustaa makuulta esimerkiksi geriatriseen tuoliin tai pyörätuoliin, Leppäniemi kertoo.

– Voimme selvittää nyt enemmän potilaan taustoja ja käydä keskusteluja yhdessä potilaan, hänen läheisensä ja fysioterapeutin kanssa. Voimme selvittää, mikä äkillisen toimintakyvyn laskemisen tai kotona pärjäämättömyyden taustalla on, Halminen sanoo.

Verkko-opinnot mahdollistavat toiminnanjohtajan opiskelun

Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin oleva porilainen Heidi Särkipaju yhdistää aikuisopiskelun, opiskelijatalo Saikun toiminnanjohtajana toimimisen, perhe-elämän sekä palvelukoiraharrastuksen sujuvasti joustavan opiskelun avulla.

– Muutin Poriin vuonna 2002 ja aloitin opinnot yliopistokeskuksessa.  Ala ei minulle kuitenkaan ollut se oikea ja siirryin nopeasti työelämään kaupan alalle.

Heidin yhdistysaktiivi tausta toi hänet vuonna 2010 työskentelemään Porin kaupungille Porin opiskelijayhdistys ry:n toiminnanjohtajaksi. Niissä töissä hän on edelleen.

SAMKissa Heidi aloitti opinnot syksyllä 2012.
– Olin jo pidempään miettinyt opintojen jatkamista, mutta elämäntilanteeni ei mahdollistanut kokopäiväistä opiskelua. Kiinnostuksekseni oli viimeisen työpaikkani myötä varmistunut julkishallintoon. Tutkiessani SAMKin koulutustarjontaa huomasin tarjolla olevan joustavamman aikuisopiskelumuodon, joka sopisi elämääni.

Opiskelemaan lähtiessään Heidi odotti, että opiskelu vaatii rankkaa raatamista.
– Odotin uusia asioita ja asiakokonaisuuksia, joiden opiskelu helpottaisi jokapäiväistä työtäni. Odotukseni ovat täyttyneet, vaikka olen yllättynyt, kuinka helppoa opiskelu voi olla työn ohessa.

Aikatauluttamalla hommat hoituu

Täyspäiväinen työ, perhe-elämä ja koiraharrastus kuulostavat aikaa vieviltä asioilta. Miten Heidi onnistuu yhdistämään opiskelun tähän?
– Aikatauluttamalla. Joka päivä opiskelu ei innosta, eikä tarvitse innostaakaan. Olen tehnyt itselleni aikataulun kalenteriin, johon olen kurssien alussa kirjannut tehtävien palautuspäivät ja päivät jolloin tehtäviä teen. Vapaapäivät on myös tärkeä kirjata kalenteriin.

Heidi neuvoo kuitenkin, että itselleen tulee olla armollinen ja joskus unohtaa koulutehtävät.
– Lähes kaiken olen pystynyt suorittamaan verkossa esitelmistä ryhmätöihin ja tentteihin. En pystyisi opiskelemaan ilman verkko-opintoja. Ne ovat loistava mahdollisuus ja järjestelmät toimivat mutkattomasti. Erityisiä ATK-taitoja ei edes tarvita, jotta järjestelmien käytöstä selviää.

Heidille verkossa opiskelu on ominta ja hän käykin harvoin itse kampuksella. Ilmapiiri on kuitenkin hänen mielestään välitön. Opiskelijat ja opettajat sparraavat toisiaan.
– Tämä auttaa monessa vaikeassa kohdassa. Opiskelijoiden antama vertaistuki on korvaamatonta.

Onko Heidi valmis suosittelemaan koulutusta?
– Ehdottomasti! Jokaisen joka on alasta kiinnostunut, kannattaa hakea opiskelemaan ja parantaa ammattitaitoaan. Opiskelu ei ole vain ihan nuoria varten.

Teksti: Marika Virtanen
Kuva: Harri Joensuu

INFO | Opiskelijatalo Saikku on satakuntalaisen opiskelijakulttuurin keskipiste ja se toimii yhteisenä olohuoneena ja kohtauspaikkana ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoille Porissa. Saikku on ainoa laatuaan: Se on toteutettu ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyönä. Missään muualla Suomessa ei ole vastaavaa yhteistyötä.