Matkailun opiskelijat järjestivät alumnijuhlan

Perjantai 13. päivä ja onnistunut juhla! Matkailun opiskelijat järjestivät alumnien ja opiskelijoiden juhlan marraskuussa.

Juhlassa valittiin vuoden matkailun alumni.  Matkailualan alumnijuhlaperinnettä on suunniteltu jatkuvaksi. Ensimmäisenä palkittiin ansioitunut ja urallaan edennyt Krista Tupala Satakuntaliitosta. Hän on omalla toiminnallaan merkittävästi edistänyt SAMKin matkailun koulutusohjelman toimintaedellytyksiä sekä toiminut koulun kanssa hyvässä yhteistyössä.

Krista Tupala on SAMKin historian ensimmäinen vuoden alumni.

Päivä avattiin kolmen matkailualan alumnin mitä upeimmilla urapoluilla, jotka tuottivat opiskelijoille ideoita tulevaisuuden valintoihin. Uratarinansa yleisölle jakoi Malla Metsäpalo Nestleltä, Timo Torkkeli Finlandia-talosta ja Niina Holappa Prizztechiltä.

Päivän aikana myös opettaja Vappu Salo kertoi uudesta ylemmästä AMK-tutkinnosta ja Sanna-Mari Renfors  tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja yritysten ja muiden yhteisöjen yhteistyöstä koulun kanssa.

Alumnit, opiskelijat sekä muu yleisö pääsivät paneelikeskustelussa jakamaan mielipiteitä tulevaisuudesta alan koulutuksessa sekä mentoroinnin tarpeesta. Yhteistyön kasvattamisen tarve ja merkittävyys yllätti opettajat.

Ilta jatkui seurustelun, ruokailun ja hyvän viinin merkeissä, upeita tanssiesityksiä unohtamatta. Makumatka Italiaan -teema näkyi iltajuhlassa niin somisteissa, viinivalinnoissa kuin herkullisessa antipastopöydässä. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Ohjelmanumeroiden välillä iloinen puheensorina täytti Agoran.

Teksti: Jasmiini Peuramäki

Kuvat: Petra Lindholm

 

KUUKAUDEN KUVA: KUUNTELIJA

Kaija Leinonen, Kuuntelija, järvikaisla, 2013

Veistämisen tekniikat antavat minulle tällä hetkellä parhaimmat mahdollisuudet tehdä juuri sellaista taidetta mitä sisälläni tunnen. Tekniikoiden moninaisuuden lisäksi hienoa on materiaalien kirjo ja niiden antamat mahdollisuudet. Mistä tahansa materiaalista voi tehdä veistoksen. Yleensä materiaali alkaa puhutella minua esimerkiksi muodon tai värin kautta. Sitten kerään sitä, vääntelen ja kääntelen, tunnustelen miten materiaali käyttäytyy ja mitä sillä on sanottavanaan. Prosessit voivat olla pitkiä. Joskus tiedän heti materiaalin nähtyäni mitä aion tehdä, joskus voi mennä vuosi ennen kuin oivallan mikä materiaalin sanoma itselleni on.

Luonnonmateriaaleissa haastavaa on oikeanlaisen tekniikan löytäminen. Ne ovat kiehtovia, mutta niillä on hyvin voimakas oma luonne ja tahto olla juuri sitä mitä ovat. Kuuntelija-teoksessakin tein paljon kokeiluja ennen kuin löysin hyvin toimivan ja materiaalin henkeä tukevan työstötavan. Ympäristö liittyi tekoprosessiin monella tapaa: Mallina oli opiskelukaverini, ja sisältö syntyi materiaalin luonteen lisäksi muovailun aikana käydyistä keskusteluista.

 

Kaija Leinonen, s. 1984 Ruukissa, neljännen vuosikurssin opiskelija pääsuuntautumisenaan kuvanveisto.

> s-posti: kaleinon@hotmail.com

Kuukauden kuva: Planeetat

Anni Karvinen: Stillkuva videoteoksesta ”Planeetat”, 2014

”Katsoin kaukoputkella taivaalle ja näin raidallisen Jupiterin ja neljä sen kuista. Se, että maailmankaikkeus on täynnä leijuvia palloja, on mielestäni käsittämätön fakta. Se saa minut pohtimaan monia ihmisyyteen liittyviä asioita, rituaaleja, murheita ja pelkoja.

Maalaaminen on ollut pitkään tärkein itseilmaisuni väline. Minua kiinnostaa kaksiulotteinen ja pysähtynyt kuva, joka jää ikuisesti siihen hetkeen ja tunnelmaan, mikä on tekohetkellä vangittu. Viimeisimmän vuoden aikana olen tehnyt myös videoita. Siirtyessäni liikkuvan kuvan pariin huomasin, että hetkellisyys kiehtoi minua siinäkin. Ajattelumalli lienee peräisin tottumuksistani maalata ja oppimastani tavasta katsoa maailmaa. Olen huomannut erilaisten tekniikoiden vaikuttavan tapaani nähdä. Veistäminen (jota harvemmin teen) saa minut näkemään maiseman kolmiulotteisemmin. Videoissani on liikettä, mutta ei juonen etenemistä, vaan jatkuvana liikkuva hetki. Kyse on jonkin asian katsomisesta ulkopuolelta: tiedät vain sen minkä aistit, et ikinä koko tarinaa.”

Anni Karvinen on syntynyt Helsingissä vuonna 1987, ja opiskelee Kankaanpäässä viimeistä vuotta.

> http://www.annikarvinen.com, myös Planeetat-video kokonaisuudessaan nettisivuilla

YMPÄRISTÖTAIDETTA OPISKELIJAVOIMIN SASTAMALASSA

Sastamalaan syntyi toukokuussa 2015 julkista taidetta, kun Kankaanpään taidekoulussa opiskelevat Kati Juurikka ja Heidi Piippo päättivät kunnioittaa paikkakunnalla asuneen Akseli Gallen-Kallelan perintöä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta kansallistaiteiljan syntymästä. Jaatsi, Gallen-Kallelan lapsuudenkoti Sastamalan Vammalassa toimii monen juhlallisuuden päänäyttämönä.

Taideopiskelijat Juurikka ja Piippo halusivat juhlavuoden kunniaksi tehdä Jaatsin puistoon julkisia teoksia, jotka kertovat jotakin kulttuurihistoriallisesti merkittävästä paikasta ja siellä asuneesta kansallistaiteilijasta. Koulumatkoilla syntyi idea Jaatsin Veistospuistosta, jonka tavoitteena oli herätellä henkiin uinuvaa ja monelle paikallisellekin vierasta Jaatsin taloa.

Veistospuistoprojekti käynnistyi virallisesti keväällä 2014, kun opiskelijat saivat Sastamalan kaupungilta kulttuurin ja taiteen apurahan veistosten valmistuskulujen kattamiseksi. Veistospuiston teosten ilme on nykypäivään sijoittuva, mutta ne liittyvät Akselin Jaatsilla viettämään lapsuuteen. Veistokset keskustelevat hyvin keskenään sekä puiston ensimmäisen, vuosikymmeniä sitten valmistuneen Gallen-Kallelan näköisveistoksen kanssa (sen tekijöinä taiteilijapariskunta Alpo ja Nina Sailo).

Juurikan betoniveistos, Juuret, kasvaa Jaatsin maaperästä kuten Akselin kuvallinen ilmaisukin.

 

Heidi Piipon kahdesta veistoksesta koostuva Kumppanuus on valmistettu ruostumattomasta teräksestä. Luonnolliseen kokoon toteutetut varikset ovat saaneet innoituksensa Akselin kuuluisasta Poika ja varis -maalauksesta.

Veistospuiston taiteilijat, Juurikka ja Piippo toivovat kumpikin, että Jaatsi olisi helpommin saavutettavissa julkisten veistosten avulla ja että siitä tulisi osa paikallisten asukkaiden toimintaympäristöä.

Lue myös Kuukauden kuva -juttu painetusta Agora-lehdestä.

Teksti ja kuvat: Heidi Piippo ja Kati Juurikka

Taidekoulun vaiheista kertova näyttely Kankaanpäässä

Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisesta taipaleesta kuvin, teoksin ja sanoin kertova näyttely avataan tänään Kankaanpään kaupunginmuseossa Niinisalossa.

Näyttely esittelee välähdyksiä eri teemoista: opetuksesta, opiskelijoista, opettajista, rakennuksista. Koulun aiemmille rehtoreille – ja nykyiselle tiimivetäjä Velhonojalle – on oma huoneensa, jossa heitä esitellään sekä sanoin että erilaisin opiskelijoiden tekemin muotokuvin. Nykyisiltä opiskelijoilta museo pyysi omakuvat – ne ovat esillä käytävän vitriineissä, samoin monet ”luokkakuvat”.

Opiskelijoiden omakuvia 2015.

Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin. Museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosen näyttelyesittelyn kuulleena suosittelen pyytämään häneltä esittelyn vaikkapa porukalle. Haikonen tuntee asiansa.

Näyttely täydentää todella kiinnostavasti historiikkia, joka ilmestyy aivan toukokuun lopussa SAMKin kustantamana. Historiikin on kirjoittanut kankaanpääläislähtöinen kulttuurihistorijoitsija Johanna Frigård.

Kuvanveistäjä Heli Ryhäsen harjoitustyö opiskeluajalta.

Näyttely on avoinna ensi vuoden vappuun saakka, eikä se tyhjene kerralla. Haikonen kertoo näyttelyn muuttuvan koko ajan. Yleisö voi vuoden mittaan osallistua ainakin tunnistamalla valokuvien henkilöitä.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

Ylimässä kuvassa Kankaanpään Seudun toimittaja kuvaa museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosta ja historiikin kirjoittajaa Johanna Frigårdia.

Mediahybridit lavalla Porin Puuvillassa – alumnien pop up

SAMKista on valmistunut vuosien varrella monipuolisia viestinnän osaajia.

Se näkyi jälleen, kun viestinnän alumnit tempaisivat pop up -tapahtumalla Porin Puuvillan kauppakeskuksessa perjantaina 8. toukokuuta. Pop up -messuilla esittäytyi monta yritystä: viestintä- ja mainostoimistoja, valo- ja videokuvaaja, miljöökuvaaja – ja neuvottelut olisi  voinut aloittaa myös vaikkapa mainoslakanoiden hankinnasta.

Tapahtumalavalla nähtiin ja kuultin monta kattausta viestinnän lehtori Henry Merimaan haastattelussa. Liioittelematta voi sanoa, että viestinnän tämänhetkinen  maailma -avautui Puuvillan lavalla melko lailla kokonaisuudessaan (ja lisäksi viitteitä tulevasta). Esimerkiksi:

– moniosaajuus (on ainakin ymmärrettävä useita tekemisen lajeja ja erilaisia viestinnän kanavia)

– koko ajan kehittyvät perinteiset mediat sekä sosiaalinen media (toimitettua tietoa tarvitaan)

– verkostoituminen (eri ihmiset ja yritykset ovat hyviä eri asioissa ja yhdessä saa kiinnostavampaa aikaan)

– maailmanlaajuiset mahdollisuudet, kunhan niitä osataan ajatella (Porista voi tehdä töitä maailmanlaajuisesti yhtä hyvin kuin mistä tahansa muualta).

Lavalla kuultiin ammattilaisia: lehti-, radio- ja televisiojournalisteja, valokuvaajia, markkinointiviestijöitä ja sivutoimisia bloggaajia: osa yrittäjiä, osa töissä pienissä tai isoissa yrityksissä.

Tarinat olivat monet –  sekä määrätietoista suuntautumista juuri tiettyyn ammattiin opintoihin hakeutumisesta asti että yllättäviin tilaisuuksiin tarttumista opintojen aikana ja niiden jälkeen. Esimerkiksi journalisteja on SAMKista kasvanut monia, Satakuntaan ja muualle Suomeen, siitä huolimatta, että viestinnän koulutusohjelma ei ole ollut journalismiin suuntautunut.

Toimittaja olisi tahtonut olla yhtä aikaa sekä ”pop up -messuhallissa” että olla kuulolla lavan häppeningeistä. Ja taas mennään, terveiset alumneilta!

Teksti ja kuva: Anne Sankari

PS. Viestinnän koulutus jatkuu SAMKissa yritysviestinnän opintojen muodossa.

KUUKAUDEN KUVA: Isoveljen syli

Paula Majuri: Isoveljen syli, öljyvärimaalaus 45 x 60 cm, 2014.
”Tällä hetkellä eniten kiinnostaa maalaaminen. Aikoinaan hain opiskelemaan Kankaanpään taidekouluun kuvanveiston vuoksi, mutta maalaaminen vei voiton. Muotokuvamaalaaminen on nyt suuri intohimoni. Hyviä malleja ja inspiraation lähteitä ovat omat lapset ja lähellä oleva luonto. Viimeisimmissä maalauksissani olen keskittynyt öljyvärimaalaamiseen. Öljyvärimaalaaminen kerrostekniikalla on hyvin haastavaa, mutta lopputulos palkitsee. Etenkin muotokuvamaalaamisessa kerrostekniikalla saa erityisen elävän näköistä jälkeä.

Haaveena on myös tehdä seinämaalauksia tai muita suuria teoksia. Suuria teoksia maalatessa tuntee helposti itse olevansa osa maalausta. Maalausten koko on mietittävä järkevästi nyt kun työhuoneen koko ei ole kovin suuri. Tulevaisuudessa teemme vanhaan piharakennukseen isomman ateljeen, jossa on mahdollista toteuttaa suurempia maalauksia ja veistoksiakin.

Isoveljen syli -teos on kuva omista pojistani. Siihen on ikuistettu hetki, jona isoveli pitää ensimmäistä kertaa sylissään kahden päivän ikäistä pikkuveljeään.”

Paula Majuri on syntynyt Oulunsalossa vuonna 1985. Hän asuu perheensä kanssa vanhassa hirsitalossa Parkanon maaseudulla. Majuri on valmistumassa kuvataitelijaksi keväällä 2015.

> Paula Majuri, paula.majuri@hotmail.com

KUUKAUDEN KUVA: Paikkoja, joissa olemme olleet, joita emme enää muista

Janelin Kinnunen: Linnun sulilla päällystetyt korkokengät. Yksityiskohta installaatiosta ”Paikkoja, joissa olemme olleet, joita emme enää muista”, 2014. Kuva: Janelin Kinnunen.

Janelin Kinnunen (s. 1984) opiskelee kuvataidetta kolmatta vuotta Kankaanpäässä. Hänen teoksensa ovat usein sekoituksia erilaisista tekniikoista: installaatioista videoihin ja miniatyyriteoksista kollaasinomaisiin teippimaalauksiin. Kuvan installaatio on nimeltään ”Paikkoja, joissa olemme olleet, joita emme enää muista”. Siinä hän kuvaa ihmisen mahdottomuutta todella päästä takaisin siihen hetkeen, joka on joskus ollut. Se on samanaikaisesti sekä äärettömän surullista, mutta myös kaunista. Vaikka siitä hetkestä olisi todisteena valokuva, on sekin vain yksi tapa vääristää mennyt. Muisti on olemukseltaan myös valikoiva ja sidoksissa identiteettiimme. Muistammeko sen minkä haluamme muistaa ja kun emme enää muista, keitä silloin todella olemme? Teoksessa nivoutuu yhteen myös ympäristön ja ihmisen suhde toisiinsa. Kuinka suuri vaikutus on elinympäristöllä siihen, keitä olemme ja miten arvomaailmamme rakentuu? Installaatio koostuu untuvilla päällystetystä ovesta, sulkakengistä ja ikkunakehyksiin kiinnitetystä valokuvateoksesta..

> janelin.kinnunen@gmail.com, janelinkinnunen.com

Matkailun alumnitapaamisessa kerrattiin vanhaa ja suunniteltiin uutta

Matkailun koulutuksesta järjestettiin alumnitapaaminen, johon oli kutsuttu puhujiksi matkailun koulutusohjelmasta valmistuneita restonomeja (AMK). Kuulijoina oli matkailun opiskelijoita eri vuosikursseilta. Alumnit rohkaisivat opiskelijoita tarttumaan mahdollisuuksiin ja löytämään omat urapolkunsa.

Pois mukavuusalueilta

Heli Jokela ei lukiossa vielä tiennyt, mitä haluaa tehdä.

– Tykkäsin matkustaa, joten tulin opiskelemaan matkailua SAMKiin, hän kiteyttää opiskelupäätöksen taustaa. Nykyisin hän toimii matkailutiedottajana Tampereen kaupunkiseudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Tredeassa. Takana on myös esimerkiksi työloma Australiassa vuosina 2012–2013.

Omat haaveet ja aktiivisuus ovat Jokelan mukaan tärkeitä. Hän muistuttaa, että uusia mahdollisuuksia saa, kun uskaltaa poistua mukavuusalueilta. Kannattaa olla se, joka nostaa käden ylös, kun pyydetään tekemään jotain uutta. Pelkällä tutkintotodistuksella ei tee mitään.

Alan trendejä ovat hänen mukaansa monialaisuus, perinteisen työnkuvan katoaminen, digitaalisuus, innovatiivisuus, pätkätyöläisyys ja yrittäjyys.

– Yrittäjähenkisyys on tärkeää, vaikka ei olisi suunnitellut yrittäjyyttä.

SAMK matkailun koulutuksesta hän on saanut lisäarvoa erityisesti kielivalinnoista.

– Harjoittelu opetti työelämätaitoja ja verkostoitumaan, hän kertoo.

Sano mahdollisuuksille kyllä

Mirka Metsävainio-Tuomi toimii projektipäällikkönä Restel-Ravintolat Oy:ssa. Hän vastaa ravintoloiden avaus- ja muutosprojekteista. Aiemmin hän toimi ravintolapäällikkönä ja vuoropäällikkönä. Opintojen ohella hän oli töissä kassa-tarjoilijana, myyjänä, kioskinmyyjänä ja keittiöapulaisena.

Hän valmistui SAMKista restonomiksi 2013 ja suoritti samaan aikaan johtamisen erikoisammattitutkintoa.

Keskeistä on Metsävainio-Tuomen mukaan oppia laadukasta asiakaspalvelua. Se tulee käytännön kautta. Kannattaa myös perehtyä alan palvelutarjontaan.

– Hyvä, että SAMKissa ollaan aidosti kiinnostuneita siitä, mitä yrityselämässä tapahtuu, hän kiittää.

Tärkeitä ovat myös työelämän taidot.

– Sosiaalinen media kannattaa ottaa tosissaan. Se on osa ihmisen profiilia nykyisin.

– Jos saat mahdollisuuden, etkä ole varma, osaatko asian, sano kyllä. Voit oppia sen myöhemmin, Metsävainio-Tuomi kehottaa.

Paneelikeskustelussa pohdittiin matkailun ylempää tutkintoa

Paneelikeskustelussa pohdittiin, millaisia muotoja alumnitoiminnalle toivotaan jatkossa.

– Tämä on hyvä aloitus, alumnit toteavat kuin yhdestä suusta.

– Olisi mukava tietää, missä kukin nykyään vaikuttaa. Verkostoituminen olisi tärkeää monella alalla. SAMK voisi olla alumnien törmäyttäjä, pohtii alumni, myyntipäällikkönä Sokos Hotel Vaakunassa toimiva Carin Liuskallio.

Matkailusta suunnitellaan parhaillaan ylempää AMK-tutkintoa, joka alkaa vuonna 2016. Alumnit toivoivat ylempään tutkintoon käytännönläheisyyttä, yhteistyötä yritysten kanssa, projekteja, monialaista tuotteistamista, asiakaskokemuksen hallintaa ja ennen kaikkea verkostoitumista.

– Haaste on siinä, että koulutuksen opetussuunnitelman tekemisestä opiskelijan valmistumiseen menee monia vuosia. Matkatoimistoalalla, kuten monilla muillakin aloilla, toimintaympäristö muuttuu todella nopeasti, kertoo päivässä alumnipuheenvuoronkin käyttänyt, nykyään matkailun lehtorina toimiva Sanna-Mari Renfors.

Alumni, Restel-ketjun ravintolapäällikkö Marjo Mäkelä on suorittanut jo aiemmin ylemmän AMK-tutkinnon, liiketalouden alalta. Hän koki saaneensa siitä paljon irti.

– Näen, että ylemmän tutkinnon opinnoissa sain paljon vastauksia. Oli hyvä, että opiskelijoita oli eri aloilta.

Kuvassa paneelikeskustelussa alumnit Mirka Metsävainio-Tuomi (vas.), Heli Jokela, Carin Liuskallio ja Marjo Mäkelä. Edessä keskustelua seuraa lehtori Maaria Berg.

Be humble. Be hungry. And always be the hardest worker in the room. – Mirka Metsävainio lainaa Dwayne “The Rock” Johnsonia

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Lue Agora 4/2014 näköislehti netissä

Lue lehti netissä

Tömäkästi asiaa alumneista – SAMKista valmistuneet kertovat kuulumisiaan monessa jutussa. Lisäksi totuttuun tapaan muun muassa toimitusjohtaja-rehtorin puheenvuoro.