Peter Sandell, istuu ulkona penkillä

Sandell uudistamassa merenkulun ”yhteisen seikkailun” sääntöjä

Merenkulun kansainväliset yhteishaverisäännöt uudistettiin. Peter Sandell SAMKista osallistui työhön ensimmäisenä suomalaisena.

Jos laiva ajaa karille ja lasti on pelastettava – tai lastia on heitettävä pois, jotta alus ei uppoa – menetetty lasti ja pelastustyön kulut tulevat kaikkien lastinomistajien ja aluksen omistajan hoidettaviksi. Siitä, muun muassa, on kysymys yhteisen haverin säännöissä – ja siitä, miten kulut jaetaan.

Yhteensä sääntökohtia on kolmekymmentä ja sääntöjen soveltamistilanteet ovat vaikeita ja moninaisia.

Yhteisen haverin sääntöjä (York-Antwerp rules) on tehty vuodesta 1864 kansainvälisenä yhteistyönä – asia tosin juontaa juurensa jo muinaisiin kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Edelleen englanniksi puhutaan yhteiseen seikkailuun, common adventure, osallistumisesta.

Koko sääntöjen 152-vuotisen historian aikana SAMKin opettaja Peter Sandell on ainoa suomalainen, joka on osallistunut sääntöjen laatimiseen – päässyt osallistumaan, kuten hän toteaa.

Kun kansainväliset yhteishaverisäännöt päätettiin vuonna 2012 uudistaa paremmin vastaamaan elinkeinoelämän nykyisen merenkulun ja kansainvälisen kaupan tarpeita, Sandellia pyydettiin Comite Maritime Internationalin asiantuntijaryhmään. CMI on se elin, joka päättää yhteisen haverin säännöistä – muista päättää YK:n alainen IMO.

Sandell on hyvin tyytyväinen siihen, että työnantaja antoi hänen osallistua sääntötyöhön. Töitä tehtiin 3,5 vuotta.

– Asia on ollut elämässäni merkittävin kokemus sitten lasten syntymän, etenkin kun työstä tuli välittömästi menestys ja se tuli valmistuttuaan osaksi kansainvälisen kaupan sääntelyä poikkeuksellisen nopeasti, kuvaa Sandell.

Sääntöjä modernisoitiin ja kustannusten jakamisesta sovittiin niin, että sekä varustamot että vakuutuslaitokset voivat elää sääntöjen kanssa. Edellisen kerran sääntöjä yritettiin uudistaa 2004. Se kuitenkin epäonnistui, koska säännöt eivät koskaan saaneet maailman suurimman merikuljetusjärjestön BIMCO:n hyväksyntää.

Säännöt valmistuivat toukokuussa ja heti sen jälkeen BIMCO päätti, että uudet säännöt sisällytetään kaikkiin sen ylläpitämiin merenkulun rahtaussopimuksiin ja kansainvälisen kaupan konossementtiasiakirjoihin.

– Noin 90 prosentissa maailman kaupan kuljetuksista ja kauppasopimuksista käytetään siis varmuudella laatimaamme riskinjakojärjestelmää. Merellä kulkevista tavaroista osuus tulee olemaan yli 95 prosenttia, kertoo Sandell.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

OTL Peter Sandell on kansainvälisen kauppaoikeuden, merioikeuden ja merenkulkutalouden asiantuntija, joka viimeistelee kauppatieteiden alaan kuuluvaa väitöskirjaansa pelastuspalkkiosäännöistä.  Aihe oli suurimman väännön kohde myös yhteishaverisääntöjen uudistustyössä.

Sandell on vuodesta 2012 lähtien toiminut vuosittain Suomen delegaation oikeudellisena neuvonantajana YK:n merenkulkujärjestön IMO:n Legal Committeen täysistunnoissa Lontoossa. Tällä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa tehtävällä yhteistyöllä varmistetaan Sandellin mukaan se, että SAMKin merenkulkualan koulutus on mukana IMO:n päätöksenteossa, ja pystymme opettamaan erityisesti ylemmän tutkinnon asiantuntijoita tavalla, johon muut merenkulun korkeakoulut eivät Pohjoismaissa pysty.

Ahlströmin ruukinmiljoota Noormarkussa

Opiskelijat oppivat kansainvälistä myyntityötä ”kädet savessa”

Yksikin uusi asiakas on kilpaillulla alalla iso juttu. SAMKin opiskelijat ovat oppineet kansainvälistä myyntityötä kuumottavin korvin.

Ihan alkuun Tero Tuomi, opettaja SAMKista, maalaa näkyviin ison kuvan Suomen taloudellisesta tilanteesta. Vientiteollisuus on haasteissa. Tuomen johtopäätös ruohonjuuritasolle on se, että nyt pitää tehdä ja toimia. Tutkimuksilla ja selvityksillä on paikkansa, mutta ne eivät meitä pelasta.

– On hyviä tuotteita, sitä ilosanomaa pitää levittää.

Opettaja Tero Tuomi suomalaisessa luonnossa puhuu puhelimeen

Tero Tuomi

Pienillä yrityksillä ei ole resursseja ja aikaa tehdä myyntityötä ulkomaille, silloinkaan kun on tahtoa.

Tuomen vetämällä kansainvälisen markkinoinnin opintojaksolla mentiin keväällä seitsemään satakuntalaiseen yritykseen. Opiskelijat tekivät vientisuunnitelman ja lähes kaikille myös myyntimanuaalin. Muutama yritys sai oheistuotoksena esitteitä ja youtube- ja slideshare-työkaluja eri kielillä. Puolet kurssista oli kuitenkin ”raakaa myyntityötä”.

– Miksi me tehdään tätä? Me harjoitellaan opiskelijoiden kanssa. He saavat itseluottamusta, kun huomaavat, että myynti ulkomaille ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin toisen ihmisen lähestymistä, sanoo Tuomi.

Luurin toisessa päässä voi olla vaikka huono päivä.

– Turpaan tulee monta kertaa, mutta ei se sua tapa. Jos se, kelle soitan, ei nyt leiki mun kanssa, niin leikkisikö kuukauden päästä.

 

Myytävänä konepajan kuljettimia ja ruukin matkailutuotteita

Yksi mukanaolevista yrityksistä on Konepaja Wingmet Pomarkusta. Selkeä lähtökohta opiskelijoiden kanssa toimimiselle on, että siitä on hyötyä. Sitä taas ei voi tietää ennakolta.

Vaikka työ on kesken, toimitusjohtaja Petri Wingström puhuu opiskelijoiden kanssa tekemisen puolesta.

– Voi olla ennalta tietämättä vaikka kuinka suuri hyöty. Kilpaillulla alalla yksikin uusi asiakas, jos se saadaan tätä kautta ja vaikka jostain ihan uudesta suunnasta, on kuin lottovoitto, sanoo Wingström

Wingström pitää yritykselle ilman muuta tärkeänä sitä, että tehdään ja kokeillaan, vaikka aina ei onnistuttaisi. Samalla opiskelijoilla on tilaisuus hankkia kannuksiaan.

Ahlströmin ruukki Noormarkussa edustaa toisenlaista yritystä. Siellä opiskelijat kokosivat listan ranskalaisista ja ruotsalaisista yrityksistä ja soittivat heille myydäkseen ruukin majoitus-, kokous- ja ravintola- ja luontopalveluja sekä erilaisia kulttuurikierroksia.

– Saimme heiltä mittavat yhteystietolistat, joita voimme hyödyntää jatkossa, kun mietimme kansainvälistä markkinointiamme, kertoo myyntipäällikkö Milla Laurila.

– Olimme erityisen iloisia, että opiskelijat käänsivät esitteemme ja myyntikirjeemme ranskaksi. Niille on käyttöä vielä pitkäksi aikaa. Opiskelijoilla on usein uusia ja freshejä oivalluksia, jotka ovat aina tervetulleita.

Ruukilla tehdään mielellään yhteistyötä opiskelijoiden kanssa.  Jatkossa toimeksiannoissa supistetaan kuitenkin kohderyhmää.

– Keskitymme vain yhteen palvelutuotteeseen, jonka ympärille on helpompi koota lisämyyntiä

Jatkoa seuraa. Kurssi käynnistyy toista kertaa tammikuussa 2017.

Teksti: Anne Sankari, kuva: Ahlströmin ruukit

Saija Mustaniemi (kuvassa) on ideoinut etualalla olevan teoksen Painavaa asiaa - kuntalaisten muotokuvat. Taiteilijoina oli ryhmä kuntalaisia, ohjauksen ja valun toteutti Heli Ryhänen.

Tarjolla positiivisia taidekokemuksia yhteisöille

Positiivisen energian reitti, paju- ja risutaidetta, kuntalaisten muotokuvia, monialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteisötaiteilija Saija Mustaniemen silmät loistavat, kun hän kertoo, mitä kaikkea hänen vetämässään Yhteisötaiteilija-hankkeessa on saatu aikaan.

Hankkeeseen on osallistunut suoran kontaktin kautta noin 500 henkilöä. Välillinen vaikuttaminen on ollut paljon laajempaa. Hanke lähti käyntiin vuosi sitten keväällä. Tavoitteena on ollut laajentaa yhteisöllistä taidetta kuntiin ja maaseutumaisille paikkakunnille.

− Vaikka tämä on taidekoulun ulkopuolella olevaa toimintaa, saamme samalla testaus- ja työkokeilumahdollisuuksia opiskelijoille, kertoo Saija Mustaniemi. Mukana hankkeessa on ollut harjoittelijoina opiskelijat Mika Korhonen, Anni Hurmila ja Katarina Stålhammar. Hurmila ja Stålhammar toteuttivat myös osana hanketta muistisairaiden keskuksen päiväsalin Tuokio-näyttelyn.

Loistavaa oppilastyötä

Hankkeen nuorimmat osallistujat olivat vastaanottokeskuksessa asuvia vauvoja ja muita alle kouluikäisiä lapsia, jotka pääsivät osallistumaan elintarvikemaalauspajaan. – Paja sai suorastaan ahnaan vastaanoton. Lapset nauttivat kovasti itsensä ilmaisusta. Turvapaikanhakijanaiset olivat myös innokkaita, mutta heille oman minän ilmaiseminen taiteen avulla tuntui olevan uutta, Saija Mustaniemi kertoo.

Vatajankosken Sähkön kanssa toteutetussa Loistavaa-projektissa ideana oli valon näkyväksi tekeminen ja positiivinen energia. Työpajoihin osallistui Kankaanpään Keskustan koulun oppilaita, jotka tekivät omakuvat ja heille järjestettiin positiivisen energian sanapaja. – Saimme ihan huipputuotoksia. Lapset näkevät niin paljon aikuisia syvemmälle, Saija Mustaniemi ihailee. Kymmenen teksti-kuva-yhdistelmää valittiin sähkökaappiteippauksiin, niistä muodostuu positiivisen energian reitti. Loput koulun oppilaista osallistuivat paju- ja risutaidekurssille. He suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä taideopiskelijoiden kanssa merihirviön.

Loistavaa-projektissa lapset pääsivät ideoimaan sähkökaappiteippauksia, joista muodostuu positiivisen energian reitti. − Ajatus mukailee taidekehän reittiä, ollen Taidekehän väliaikainen ja toiminnallinen lisä, Saija Mustaniemi kertoo.

Loistavaa-projektissa lapset pääsivät ideoimaan sähkökaappiteippauksia, joista muodostuu positiivisen energian reitti. − Ajatus mukailee taidekehän reittiä, ollen Taidekehän väliaikainen ja toiminnallinen lisä, Saija Mustaniemi kertoo.

Taiteilija asuu pöntössä ja syö kanaa

Painavaa asiaa – kuntalaisten muotokuvat suunniteltiin eri kuntien kanssa yhteistyössä. Kunnista kerättiin kymmenen hengen sekaryhmät; lapsia, vanhuksia, erityisryhmiä, yrittäjiä. Ryhmät pohtivat sanallisesti, millainen kuntalainen on ja kaikki osallistujat tekivät teokset, jotka valettiin pronssiin ja yhdistettiin yhdeksi teokseksi. – Työt luovutetaan kuntien hallinnolle päätöksenteon tukipilariksi. Päättäjät voivat siitä muistaa, että heidän kuntansa on tämän näköinen, Saija Mustaniemi naurahtaa.

Tärkeää on ollut taiteen harrastaminen matalalla kynnyksellä. − Järjestimme sosiaalisen minitaidekoulun. Ja melkein viisikymmentä taideharrastajaa teki yhteisöllisen taideteoksen, Saija Mustaniemi kertoo PoSan kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Paikallinen kansalaisopisto, Petäjä-opisto, järjesti lapsille taideviikon. Lapset saivat kuvata performatiivisen videon, jonka nimeksi tuli ”Taiteilijan kuva”.  – Lapset keskustelevat videolla siitä, millainen taiteilija on. Lasten mukaan taiteilijalla on töttöröötukka ja eriparikengät. Hän asuu pöntössä ja syö kanaa. Saija Mustaniemi on kuvauksesta yhtä mieltä.

Taiteilijuus on jaettua

Saija Mustaniemelle on tärkeää jakaa taiteilijuus. − Yhteisöllinen taiteen tekeminen on aina ollut itselleni tärkeää. Taide tuntuu silloin hyvältä, kun sen jakaa jo tekovaiheessa. En ole mitenkään auktoriteettina, vaikka ohjaankin työskentelyä. Olen itsekin oppimassa, tasa-arvoisena samassa rivissä. Esiin tulee myös taiteen moninainen asiakkuus.

Vaikka hanke on kesällä päättymässä, työ jatkuu. Esimerkiksi yhteisötaidekurssilaisten kanssa tehdään jatkossakin yhteistyötä vastaanottokeskuksen kanssa. Taide on tärkeä osa Kankaanpään kaupungin identiteettiä. − Tämä työ on pieniä juttuja eikä niinkään suuria innovaatioita. Asioita, joita on helppo, nopea, kiistaton ja vaivaton toteuttaa.

Myös Taide Art -hanke jatkuu. Kaikki Suomen kuvataidetta tarjoavat ammattikorkeakoulut ovat tässä mukana. SAMKin vastuulla tässä hankkeessa on rakentaa kuvataiteilijan kommunikaatiopolku. − Opettelemme ymmärtämään toisenlaisten työkenttien lainalaisuudet. Olemme tiiviissä kontaktissa yhteiskunnan kanssa, kuten taiteilijan kuuluukin. Myös abstraktin asian kertominen vastaanottajalle esimerkiksi yhteisötaiteessa on vaikeaa. Näitä asioita hyödynnämme sitten myös opetukseen.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Lue lisää hankkeesta: https://yhteisotaiteilija.wordpress.com/

Hankkeesta on tulossa julkaisu SAMKin julkaisusarjaan.


INFO:

Yhteisötaiteilija-näyttely kokosi yhteen Pohjois-Satakunnan yhteisötaiteilija -hankkeen tuotantoa. Näyttelyssä olevien teosten tekijöinä on Keskustan ala-asteen oppilaita, Tähden toimintakeskuksen asiakkaita, Petäjä-opiston taideleirin lapsia, Vastaanottokeskuksen naiset ja lapset, Hyvinvoinnin portaat -asiakkaita sekä monimuotoisesti kuntalaisia Jämijärveltä, Karviasta ja Siikaisista. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Kankaanpään kaupunki, PoSa, Kankaanpään taideyhdistys ja Vatajankosken Sähkö Oy.

20160401_GreenCare_web

Green Care –toiminta ja yrittäjyys

Green Care -toiminnassa otetaan yhä vahvemmin huomioon eläinten hyvinvointi. Eläinsuojelullinen näkökulma tuleekin aina ottaa huomioon ja se tulee edelleen vahvistumaan Green Care -toiminnassa. Näin avasi projektipäällikkö Jaana Ruoho Green Care -tapaamisen Porissa huhtikuussa.

–  Esimerkiksi koirakaveritoiminnassa pitää osata aina tehdä huomioita siitä, ettei koira stressaannu tilanteissa.

Green Care -toiminnan kannattavuus

Kati Liikonen varoitti tapahtumassa pitkäaikaisen yrittäjäkokemuksensa perusteella, että asiakkaiden profiili muuttuu yrityksen elinkaaren aikana.

– Se pitää nähdä ja huomioida, erityisesti ennen suuria investointeja.

Bulkkituotteita isoille massoille tarjoava joutuu haalimaan suuremman asiakaskunnan, asiakkaiden määrän vuoksi on palkattava lisää henkilökuntaa ja siinä samassa yrittäjän oma jaksaminen joutuu koetukselle. Lisäksi katteet tipahtavat bulkkituotteissa rajusti, koska isoja määriä asiakkaita joudutaan houkuttelemaan edullisemmalla hintatasolla.

– Kun tavoitellaan jokaiselle jotakin, lopulta se ei kiinnosta ketään.

Saman rahallisen tuloksen voi saada keskittymällä liiketoiminta-ajatukseen tarkemmin rajatulle kohderyhmälle, hinnoitteluun, brändiin ja erityisesti siihen kohderyhmään – kenelle tätä tarjoan – ja kehittää toimintaa sen mukaisesti.

Toiminnan riskit

GC-toimintaan liittyvät riskit ovat Liikosen mukaan verrattain globaaleja. Säätä ja ilmastoa emme voi hallita, erityisesti rannikot ovat nykyään riskialttiita. Myös eläimillä on ja saa olla oma tahto.

– Jossakin yhä uudestaan samaa reittiä turisteja vetävät koirat tekivät yksinkertaisesti juoksulakon.

Yrittäjien auttaviin ja neuvoviin palveluihin panostetaan Suomessa jatkuvasti kiitettävästi.

– Miten olisi, jos yrittäjän jaksamiseen panostettaisi samassa mittakaavassa, heittää Kati Liikonen.

Toiminnan hyöty

Green Care –toiminta sopii hyvin ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Omassa toiminnassaan Kati Liikonen on saanut palautetta ja itse nähnyt, miten se on lisännyt asiakkaiden hyvinvointia ja parhaimmillaan aiheuttanut merkittävän elämänmuutoksen.

–  Kyllähän se on tutkittua, että luonto ja eläimet laskevat ihmisen stressitasoa. Itse sain aikoinaan yrittäjänä jaksamista juuri eläinten kanssa touhuamisesta.

Esimerkiksi vanhemmat ikäluokat saavat Liikosen mukaan aivan uutta virtaa luontolähtöisistä elämyksistä.

– Tämä jos mikä edistää vanhusten omatoimisuutta.

Näyttökuva 2016-04-18 kello 14.53.52

Katso Kati Liikosen videokommentti yrittäjyydestä

Green Care -tiedonvälityshanke Satakunnassa
1.11.2015–28.2.2018
Jaana Ruoho, jaana.ruoho(a)samk.fi, 044 710 3825
http://www.gcsatakuntasamk.fi
Green Care -koulutuspilotti ja muut tapahtumat SAMKissa

Teksti, kuvat ja video: Katri Väkiparta, SAMK Viestintä

Satakunnan luontomatkailun kommentointitilaisuus 31.3.2016

Kohti Satakunnan luontomatkailuohjelmaa

On tärkeää määritellä Satakuntaan luontomatkailun kärkikohteet sisäänheittotuotteiksi ja muistaa pitää niiden laatu korkealla. Tätä korosti Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola Maakunnan luontomatkailuohjelman kommentointitilaisuudessa maaliskuun lopussa.

– Hyvät kärkikohteet nostavat myös meidän identiteettiämme luontomatkailumaakuntana, muistuttaa Savola.

Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola ja opinnäytetyönään neljää Satakuntalaista luontoreittin vaativuusluokitusta ja arviointia tuotteistamista varten tehnyt Hanna Marttila

Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola ja opinnäytetyönään neljän Satakuntalaisen luontoreitin vaativuusluokituksen ja arvioinnin tuotteistamista varten tehnyt Hanna Marttila vaihtoivat kommentointitilaisuuden lomassa ajatuksia luontomatkailusta.

Mikä tilanne Satakunnassa on?

Savolan mukaan omassa maakunnassamme usein vähättelemme matkailukohteitamme, vaikka meillä on niitä niin paljon. Satakunta on erittäin otollinen matkailukohde eri ikäryhmille. Hänen mukaansa maakunnassa on myös liikuntaesteisille ja ikääntyneille kohteita luontomatkailuun.

– Toki niitä voisi olla enemmänkin.

Satakunnan luontokohteiden tunnettuus on kasvanut ja Kokemäenjoen tila on menneistä vuosikymmenistä kohentunut, vaikka Lounais-Suomen vesistöjen tila onkin huonompi kuin Suomessa keskimäärin.

Itse aktiivisena omatoimimatkailijana hän muistuttaa, että virkistyskäyttö ja luontomatkailu kulkevat käsi kädessä.

– Molempien mahdollistamiseksi tarvitaan myös kuntien panostusta, muun muassa kaavoitus ja luontokohteiden ylläpito vaativat yhteistyötä, vastuunottoa ja vetäjää.

Uusi luontomatkailuohjelma korostaa liiketoimintanäkökulmaa

Satakunnan luontomatkailuohjelma 2020 täydentää Satakuntaliiton vuonna 2012 laatimaa Matkailun tavoite- ja toimenpidesuunnitelmaa. Kesällä 2016 valmistuvassa ohjelmassa keskitytään luonnon matkailulliseen hyödyntämiseen liiketoiminnan näkökulmasta.

Savola kuitenkin muistuttaa, että luontomatkailun edellytysten säilyttämisen ja kehittämisen pitäisi nousta ohjelmassa riittävästi esille.

– Unohtamatta yhteyttä maakunnassa tapahtuvaan ympäristökasvatukseen. Luonnossa ja luonnosta voi oppia.

Keskeiset luontomatkailun kehittämisteemat ovat:

  • toimintaympäristön tukeminen ja vahvistaminen
  • tuotekehityksen lisääminen
  • markkinoinnin ja myynnin kehittäminen
  • yhteistyön vahvistaminen.

Luontomatkailuohjelman aineistoraportti luettavissa

SAMKissa valmisteilla oleva maakunnan luontomatkailuohjelman 60-sivuinen aineistoraportti on maksutta luettavissa pdf:nä Theseus-julkaisuarkistossa sekä tilattavissa verkkokaupasta osoitteessa samk.pikakirjakauppa.fi

Raportti on laadittu kyselyiden ja haastatteluiden pohjalta Outdoors Satakunta -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on Satakunnan vetovoiman kehittäminen valtakunnallisena ja kansainvälisenä luontomatkailukohteena (1.9.2015–28.2.2017).

Lisätietoja hankkeesta ja ohjelman etenemisestä

Projektipäällikkö Sanna-Mari Renfors, SAMK
Outdoors Satakunta -hanke
Matkailuliiketoiminnan tutkimusryhmän vetäjä
sanna-mari.renfors(a)samk.fi
044 710 3821

Kuvat ja teksti: Katri Väkiparta, SAMK viestintä

Ideointipäivän satoa

Pyöräreitti miehen nenässä ja muita huimia juttuja? – Tulevaisuuden leikkipuisto tukee kaikkien liikuntaa esteettömästi

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Turun ammattikorkeakoulun (Turku AMK) yhteistyönä on käynnistetty liikuntapaikkojen esteettömyyshanke Liikuntaa tukeva leikkipuisto kaikille 20152017.

Eri organisaatioden ja alojen toimijat kokoontuivat leikkipuistohankkeen ideointipäivään.

Eri organisaatioden ja alojen toimijat kokoontuivat leikkipuistohankkeen ideointipäivään.

Tarkoituksena on ideoida paikka, joka on sopiva kaiken ikäisille ja -kuntoisille. Puisto, jossa voi liikkua, leikkiä, osallistua ja luoda yhteisiä kokemuksia. Uusina näkökulmina ovat peliteknologian käytön mahdollisuudet ja aistitiedon käsittelyn tukeminen liikuntaa tukevissa leikkipuistotoiminnoissa.

Yltiöturvallisuuteen ei kannata jäädä jumiin, vaikka turvallisuusnäkökulmaa ei tietenkään saa sivuuttaakaan. Esteettömyys kirjoitetaan suunnittelussa kaikkeen sisään. Esteettömässä ympäristössä yksilön ei tarvitse mukautua, vaan ympäristö mukautuu erilaisiin tarpeisiin.

Hankkeen ideointipäivässä pohdittiin, mitä syntyy pienin muutoksin ja miten voitaisi luoda esimerkiksi pop up- kohteita. Myös luonnon omien muotojen säilyttämistä pidetään tärkeänä.

Jokainen hyötyy esteettömyysratkaisuista elämänsä jossain vaiheessa, liittyi se sitten liikkumiseen, ymmärtämiseen, näkemiseen tai kuulemiseen. Hankkeessa on jo kartoitettu olemassa olevia leikkipuistoja ja pohdittu esteettömiä toteutustapoja.

– Puistoon tultaisiin esimerkiksi sisääntuloalueelta, jossa olisi opastus ja ideat leikkipuiston käyttöön. Itse puistossa olisi luonnonmukainen alue, jossa voisi tuoda aistielementtejä mukaan. Perinteisellä leikkivälinealueella olisi osallistavia esteettömiä leikkivälineitä ja pelialueella vaikka omalla keholla toimivia pelejä. Vapaan oleskelun alueella voisi vaikka syödä eväät, Minna Huhtala kertoo.

-Puistosta tulee monipuolinen, kiinnostava ja sen sisään voi tulla ihan erilaisilla näkökulmilla, kertoo hankkeen projektipäällikkö Raija Luona-Helminen Turku AMKista.

– Tärkeää puistojen ideoinnissa on tarinallisuuden ruokkiminen. Tarkoituksemme on vapauttaa energiaa, hän jatkaa.

– Olemme tutustuneet esimerkiksi Tanskan Holten Cykelmyggens Cykellegepladsiin. Se on polkupyöräpuisto, jossa pääsee tutustumaan moniin huimiin tarinoihin, esimerkiksi nukkuvaan mieheen, jonka sierainten kautta menee polkupyörärata, kertoo hankkeen projektikoordinaattori Minna Huhtala SAMKista.

Hankkeessa tuotetaan sähköinen opas asiantuntijoille, jotta liikuntaa tukevia leikkipuistoja voitaisiin suunnitella ja rakentaa Design for All -periaatteella. Oppaassa kerätään yhteen olemassa olevat hyvät käytännöt, päivitetään ohjeistus rakennus- ja esteettömyysmääräyksien ja suositusten käyttöön ja luodaan innovatiivisia ratkaisumalleja suunnittelun pohjaksi ja sovellettavaksi erilaisiin tarpeisiin. Suunnittelua on tehty paikallistahojen kanssa sekä Porissa että Turussa. Projektiryhmässä asiantuntijoina on kaupunkien työntekijöitä. Myös SAMKin opiskelijat ovat innovoineet leikkipuistosuunnitelmia ideakilpailussa.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö (Liikuntapaikkojen rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä palveleva tutkimus- ja kehitystyö) sekä ammattikorkeakoulut. Hankkeeseen on saatu 52 000 euroa jatkorahoitusta.

INFO:

Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja voivat osallistua arjen ja vapaa-ajan toimintaan riippumatta fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta tai taloudellisesta tilanteesta.

Kymppikortit, ohjekortit ja Viisi tapaa käyttää Kymppikortteja -esite kulkevat kätevästi mukana niille suunnitellussa kuoressa.

Esimiesten vertaisfoorumeissa virtaa vertaisuuden voima

SAMKin Foorumix − esimiesverkostot työkykyjohtamisen tukena -hankkeessa (2015 – 2017) pilotoidaan esimiesten vertaisfoorumeita satakuntalaisissa pk-yrityksissä. Ryhmät voivat olla sekä työyhteisöjen sisäisiä että yritysten välisiä. Keskeistä foorumeissa on kokemusten jakaminen, jatkuvuus ja aikatehokkauus. Uudenlaiset oivallukset eivät hautaudu, kun ne siirtyvät systemaattisen prosessin kautta osaksi työyhteisöjen arkea.

Vertaisfoorumit muodostuvat esimiehistä, jotka kaipaavat mahdollisuutta keskustella esimiestyön haasteista ja palkitsevuudesta sekä työn innostavista tekijöistä. Foorumit mahdollistavat samankaltaisten asioiden parissa työskentelevien kollegoiden keskinäisen näkökulmien vaihdon. Yhdessä voidaan käydä läpi kysymyksiä, joita muuten joutuisi pohtimaan yksin.

Foorumin kokoontumisista ja keskustelujen etenemisestä vastaa foorumiohjaaja. Hän ohjeistaa tarvittaessa uusiin teemoihin, mutta pyrkii seuraamaan ryhmän toimintaa sivummalta. Tärkeintä on, että keskustelut lähtevät aina ryhmän toiveista ja tarpeista. Luottamuksellisuus ja avoimuus ovat ensiarvoisessa asemassa foorumin toiminnan kannalta.

Kymppikortit lyötiin pöytään Foorumixin Helmiseminaarissa 10.2.2016.

Kymppikortit lyötiin pöytään Foorumixin Helmiseminaarissa 10.2.2016.


Kymppikortit – konkreettinen työväline keskusteluiden virittämiseen
Pilotoinnin myötävaikutuksesta hankkeessa on kehitelty Kymppikortit vertaisfoorumien konkreettiseksi työvälineeksi. Hankkeen projektipäällikkö Kaarina Latostenmaa ja SAMKin lehtori Tapio Myllymaa ovat toimineet foorumiohjaajina pilotointien aikana ja havainneet keskustelujen pysyttelevän toisinaan tiettyjen näkökulmien ympärillä. Vertaisryhmä tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden perehtyä esimiestyöhön uudenlaisista tulokulmista.

Foorumiohjaajien, pilottiryhmien ja hankehenkilöstön kehitystyöstä syntyi Kymppikortit, jotka tarjoavat kättä pidempää foorumien keskustelujen tueksi. Kymppikortit sisältävät nimensä mukaisesti kymmenen aihekorttia, joissa jokaisessa on oma yläteema ja neljä alateemaa. Pakassa on siis jopa 50 erilaista näkökulmaa keskustelujen virittämiseen – ja ainahan voi keksiä lisää.

Kymppikortit julkaistiin ja jaettiin osallistujille hankkeen Helmiseminaarissa, jossa ne pääsivät välittömästi herättelemään keskusteluja pöytäkunnissa. Ensikosketus kortteihin kirvoitti seminaariväessä varsin myönteisiä ajatuksia:

”Kymppikorttien äärellä virisi hyviä keskusteluja.”

”Olisi mukava kuulla jatkossa, miten eri työyhteisöissä kortit on otettu vastaan.”

”Tuntuivat näppärältä työkalulta keskustelun eteenpäin viemiseksi, antoivat vinkkejä ja ideoita!”

Lisätietoja Kymppikorteista ja vertaisfoorumitoiminnasta löytyy materiaalipankista www.foorumix.fi

Teksti: Niina Inberg, projektityöntekijä Foorumix-hankkeessa ja esteettömyys-tutkimusryhmässä
Kuvat: Inna Saarinen