Tarjolla positiivisia taidekokemuksia yhteisöille

Positiivisen energian reitti, paju- ja risutaidetta, kuntalaisten muotokuvia, monialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteisötaiteilija Saija Mustaniemen silmät loistavat, kun hän kertoo, mitä kaikkea hänen vetämässään Yhteisötaiteilija-hankkeessa on saatu aikaan.

Hankkeeseen on osallistunut suoran kontaktin kautta noin 500 henkilöä. Välillinen vaikuttaminen on ollut paljon laajempaa. Hanke lähti käyntiin vuosi sitten keväällä. Tavoitteena on ollut laajentaa yhteisöllistä taidetta kuntiin ja maaseutumaisille paikkakunnille.

− Vaikka tämä on taidekoulun ulkopuolella olevaa toimintaa, saamme samalla testaus- ja työkokeilumahdollisuuksia opiskelijoille, kertoo Saija Mustaniemi. Mukana hankkeessa on ollut harjoittelijoina opiskelijat Mika Korhonen, Anni Hurmila ja Katarina Stålhammar. Hurmila ja Stålhammar toteuttivat myös osana hanketta muistisairaiden keskuksen päiväsalin Tuokio-näyttelyn.

Loistavaa oppilastyötä

Hankkeen nuorimmat osallistujat olivat vastaanottokeskuksessa asuvia vauvoja ja muita alle kouluikäisiä lapsia, jotka pääsivät osallistumaan elintarvikemaalauspajaan. – Paja sai suorastaan ahnaan vastaanoton. Lapset nauttivat kovasti itsensä ilmaisusta. Turvapaikanhakijanaiset olivat myös innokkaita, mutta heille oman minän ilmaiseminen taiteen avulla tuntui olevan uutta, Saija Mustaniemi kertoo.

Vatajankosken Sähkön kanssa toteutetussa Loistavaa-projektissa ideana oli valon näkyväksi tekeminen ja positiivinen energia. Työpajoihin osallistui Kankaanpään Keskustan koulun oppilaita, jotka tekivät omakuvat ja heille järjestettiin positiivisen energian sanapaja. – Saimme ihan huipputuotoksia. Lapset näkevät niin paljon aikuisia syvemmälle, Saija Mustaniemi ihailee. Kymmenen teksti-kuva-yhdistelmää valittiin sähkökaappiteippauksiin, niistä muodostuu positiivisen energian reitti. Loput koulun oppilaista osallistuivat paju- ja risutaidekurssille. He suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä taideopiskelijoiden kanssa merihirviön.

Loistavaa-projektissa lapset pääsivät ideoimaan sähkökaappiteippauksia, joista muodostuu positiivisen energian reitti. − Ajatus mukailee taidekehän reittiä, ollen Taidekehän väliaikainen ja toiminnallinen lisä, Saija Mustaniemi kertoo.

Taiteilija asuu pöntössä ja syö kanaa

Painavaa asiaa – kuntalaisten muotokuvat suunniteltiin eri kuntien kanssa yhteistyössä. Kunnista kerättiin kymmenen hengen sekaryhmät; lapsia, vanhuksia, erityisryhmiä, yrittäjiä. Ryhmät pohtivat sanallisesti, millainen kuntalainen on ja kaikki osallistujat tekivät teokset, jotka valettiin pronssiin ja yhdistettiin yhdeksi teokseksi. – Työt luovutetaan kuntien hallinnolle päätöksenteon tukipilariksi. Päättäjät voivat siitä muistaa, että heidän kuntansa on tämän näköinen, Saija Mustaniemi naurahtaa.

Tärkeää on ollut taiteen harrastaminen matalalla kynnyksellä. − Järjestimme sosiaalisen minitaidekoulun. Ja melkein viisikymmentä taideharrastajaa teki yhteisöllisen taideteoksen, Saija Mustaniemi kertoo PoSan kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Paikallinen kansalaisopisto, Petäjä-opisto, järjesti lapsille taideviikon. Lapset saivat kuvata performatiivisen videon, jonka nimeksi tuli ”Taiteilijan kuva”.  – Lapset keskustelevat videolla siitä, millainen taiteilija on. Lasten mukaan taiteilijalla on töttöröötukka ja eriparikengät. Hän asuu pöntössä ja syö kanaa. Saija Mustaniemi on kuvauksesta yhtä mieltä.

Taiteilijuus on jaettua

Saija Mustaniemelle on tärkeää jakaa taiteilijuus. − Yhteisöllinen taiteen tekeminen on aina ollut itselleni tärkeää. Taide tuntuu silloin hyvältä, kun sen jakaa jo tekovaiheessa. En ole mitenkään auktoriteettina, vaikka ohjaankin työskentelyä. Olen itsekin oppimassa, tasa-arvoisena samassa rivissä. Esiin tulee myös taiteen moninainen asiakkuus.

Vaikka hanke on kesällä päättymässä, työ jatkuu. Esimerkiksi yhteisötaidekurssilaisten kanssa tehdään jatkossakin yhteistyötä vastaanottokeskuksen kanssa. Taide on tärkeä osa Kankaanpään kaupungin identiteettiä. − Tämä työ on pieniä juttuja eikä niinkään suuria innovaatioita. Asioita, joita on helppo, nopea, kiistaton ja vaivaton toteuttaa.

Myös Taide Art -hanke jatkuu. Kaikki Suomen kuvataidetta tarjoavat ammattikorkeakoulut ovat tässä mukana. SAMKin vastuulla tässä hankkeessa on rakentaa kuvataiteilijan kommunikaatiopolku. − Opettelemme ymmärtämään toisenlaisten työkenttien lainalaisuudet. Olemme tiiviissä kontaktissa yhteiskunnan kanssa, kuten taiteilijan kuuluukin. Myös abstraktin asian kertominen vastaanottajalle esimerkiksi yhteisötaiteessa on vaikeaa. Näitä asioita hyödynnämme sitten myös opetukseen.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Lue lisää hankkeesta: https://yhteisotaiteilija.wordpress.com/

Hankkeesta on tulossa julkaisu SAMKin julkaisusarjaan.

---

INFO:

Yhteisötaiteilija-näyttely kokosi yhteen Pohjois-Satakunnan yhteisötaiteilija -hankkeen tuotantoa. Näyttelyssä olevien teosten tekijöinä on Keskustan ala-asteen oppilaita, Tähden toimintakeskuksen asiakkaita, Petäjä-opiston taideleirin lapsia, Vastaanottokeskuksen naiset ja lapset, Hyvinvoinnin portaat -asiakkaita sekä monimuotoisesti kuntalaisia Jämijärveltä, Karviasta ja Siikaisista. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Kankaanpään kaupunki, PoSa, Kankaanpään taideyhdistys ja Vatajankosken Sähkö Oy.

Pyöräreitti miehen nenässä ja muita huimia juttuja? – Tulevaisuuden leikkipuisto tukee kaikkien liikuntaa esteettömästi

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Turun ammattikorkeakoulun (Turku AMK) yhteistyönä on käynnistetty liikuntapaikkojen esteettömyyshanke Liikuntaa tukeva leikkipuisto kaikille 2015−2017.

Eri organisaatioden ja alojen toimijat kokoontuivat leikkipuistohankkeen ideointipäivään.

Tarkoituksena on ideoida paikka, joka on sopiva kaiken ikäisille ja -kuntoisille. Puisto, jossa voi liikkua, leikkiä, osallistua ja luoda yhteisiä kokemuksia. Uusina näkökulmina ovat peliteknologian käytön mahdollisuudet ja aistitiedon käsittelyn tukeminen liikuntaa tukevissa leikkipuistotoiminnoissa.

Yltiöturvallisuuteen ei kannata jäädä jumiin, vaikka turvallisuusnäkökulmaa ei tietenkään saa sivuuttaakaan. Esteettömyys kirjoitetaan suunnittelussa kaikkeen sisään. Esteettömässä ympäristössä yksilön ei tarvitse mukautua, vaan ympäristö mukautuu erilaisiin tarpeisiin.

Hankkeen ideointipäivässä pohdittiin, mitä syntyy pienin muutoksin ja miten voitaisi luoda esimerkiksi pop up- kohteita. Myös luonnon omien muotojen säilyttämistä pidetään tärkeänä.

Jokainen hyötyy esteettömyysratkaisuista elämänsä jossain vaiheessa, liittyi se sitten liikkumiseen, ymmärtämiseen, näkemiseen tai kuulemiseen. Hankkeessa on jo kartoitettu olemassa olevia leikkipuistoja ja pohdittu esteettömiä toteutustapoja.

– Puistoon tultaisiin esimerkiksi sisääntuloalueelta, jossa olisi opastus ja ideat leikkipuiston käyttöön. Itse puistossa olisi luonnonmukainen alue, jossa voisi tuoda aistielementtejä mukaan. Perinteisellä leikkivälinealueella olisi osallistavia esteettömiä leikkivälineitä ja pelialueella vaikka omalla keholla toimivia pelejä. Vapaan oleskelun alueella voisi vaikka syödä eväät, Minna Huhtala kertoo.

-Puistosta tulee monipuolinen, kiinnostava ja sen sisään voi tulla ihan erilaisilla näkökulmilla, kertoo hankkeen projektipäällikkö Raija Luona-Helminen Turku AMKista.

– Tärkeää puistojen ideoinnissa on tarinallisuuden ruokkiminen. Tarkoituksemme on vapauttaa energiaa, hän jatkaa.

– Olemme tutustuneet esimerkiksi Tanskan Holten Cykelmyggens Cykellegepladsiin. Se on polkupyöräpuisto, jossa pääsee tutustumaan moniin huimiin tarinoihin, esimerkiksi nukkuvaan mieheen, jonka sierainten kautta menee polkupyörärata, kertoo hankkeen projektikoordinaattori Minna Huhtala SAMKista.

Hankkeessa tuotetaan sähköinen opas asiantuntijoille, jotta liikuntaa tukevia leikkipuistoja voitaisiin suunnitella ja rakentaa Design for All -periaatteella. Oppaassa kerätään yhteen olemassa olevat hyvät käytännöt, päivitetään ohjeistus rakennus- ja esteettömyysmääräyksien ja suositusten käyttöön ja luodaan innovatiivisia ratkaisumalleja suunnittelun pohjaksi ja sovellettavaksi erilaisiin tarpeisiin. Suunnittelua on tehty paikallistahojen kanssa sekä Porissa että Turussa. Projektiryhmässä asiantuntijoina on kaupunkien työntekijöitä. Myös SAMKin opiskelijat ovat innovoineet leikkipuistosuunnitelmia ideakilpailussa.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö (Liikuntapaikkojen rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä palveleva tutkimus- ja kehitystyö) sekä ammattikorkeakoulut. Hankkeeseen on saatu 52 000 euroa jatkorahoitusta.

INFO:

Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja voivat osallistua arjen ja vapaa-ajan toimintaan riippumatta fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta tai taloudellisesta tilanteesta.

Esimiesten vertaisfoorumeissa virtaa vertaisuuden voima

SAMKin Foorumix − esimiesverkostot työkykyjohtamisen tukena -hankkeessa (2015 – 2017) pilotoidaan esimiesten vertaisfoorumeita satakuntalaisissa pk-yrityksissä. Ryhmät voivat olla sekä työyhteisöjen sisäisiä että yritysten välisiä. Keskeistä foorumeissa on kokemusten jakaminen, jatkuvuus ja aikatehokkauus. Uudenlaiset oivallukset eivät hautaudu, kun ne siirtyvät systemaattisen prosessin kautta osaksi työyhteisöjen arkea.

Vertaisfoorumit muodostuvat esimiehistä, jotka kaipaavat mahdollisuutta keskustella esimiestyön haasteista ja palkitsevuudesta sekä työn innostavista tekijöistä. Foorumit mahdollistavat samankaltaisten asioiden parissa työskentelevien kollegoiden keskinäisen näkökulmien vaihdon. Yhdessä voidaan käydä läpi kysymyksiä, joita muuten joutuisi pohtimaan yksin.

Foorumin kokoontumisista ja keskustelujen etenemisestä vastaa foorumiohjaaja. Hän ohjeistaa tarvittaessa uusiin teemoihin, mutta pyrkii seuraamaan ryhmän toimintaa sivummalta. Tärkeintä on, että keskustelut lähtevät aina ryhmän toiveista ja tarpeista. Luottamuksellisuus ja avoimuus ovat ensiarvoisessa asemassa foorumin toiminnan kannalta.

Kymppikortit lyötiin pöytään Foorumixin Helmiseminaarissa 10.2.2016.

Kymppikortit – konkreettinen työväline keskusteluiden virittämiseen
Pilotoinnin myötävaikutuksesta hankkeessa on kehitelty Kymppikortit vertaisfoorumien konkreettiseksi työvälineeksi. Hankkeen projektipäällikkö Kaarina Latostenmaa ja SAMKin lehtori Tapio Myllymaa ovat toimineet foorumiohjaajina pilotointien aikana ja havainneet keskustelujen pysyttelevän toisinaan tiettyjen näkökulmien ympärillä. Vertaisryhmä tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden perehtyä esimiestyöhön uudenlaisista tulokulmista.

Foorumiohjaajien, pilottiryhmien ja hankehenkilöstön kehitystyöstä syntyi Kymppikortit, jotka tarjoavat kättä pidempää foorumien keskustelujen tueksi. Kymppikortit sisältävät nimensä mukaisesti kymmenen aihekorttia, joissa jokaisessa on oma yläteema ja neljä alateemaa. Pakassa on siis jopa 50 erilaista näkökulmaa keskustelujen virittämiseen – ja ainahan voi keksiä lisää.

Kymppikortit julkaistiin ja jaettiin osallistujille hankkeen Helmiseminaarissa, jossa ne pääsivät välittömästi herättelemään keskusteluja pöytäkunnissa. Ensikosketus kortteihin kirvoitti seminaariväessä varsin myönteisiä ajatuksia:

”Kymppikorttien äärellä virisi hyviä keskusteluja.”

”Olisi mukava kuulla jatkossa, miten eri työyhteisöissä kortit on otettu vastaan.”

”Tuntuivat näppärältä työkalulta keskustelun eteenpäin viemiseksi, antoivat vinkkejä ja ideoita!”

Lisätietoja Kymppikorteista ja vertaisfoorumitoiminnasta löytyy materiaalipankista www.foorumix.fi

Teksti: Niina Inberg, projektityöntekijä Foorumix-hankkeessa ja esteettömyys-tutkimusryhmässä
Kuvat: Inna Saarinen

Yhteistyön Satakunta -seminaari mahdollisti järjestöjen ja kuntien välisen vuoropuhelun

Iloista puheensorinaa, Parastamistorin antimia ja yhteinen vankka visio toimivasta maakunnasta – tervetuloa Yhteistyön Satakunta -seminaariin. Tästä artikkelista voit lukea koosteen syksyn 2015 tapaamisesta. Seuraava, kolmas, kunta-, maakunta- ja järjestötoimijoiden yhteinen seminaari on sovittu SAMKin Tiilimäen kampukselle 15.9.2016.

Vuoden 2015 seminaarin tavoite oli yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken, tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia ennakoiden.

Minuun kolahti: ryhmät nostivat esiin kohokohtia.

Asiantuntijapuheenvuoroilla ajatustyöhön

Jaakko Viitala Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmästä (JYTRY) siteerasi avauspuheenvuorossaan Jari Sarasvuota: työ on toimintaa, jolla pyritään lisäämään toisten hyvinvointia. Viitala totesi hyvien suunnitelmien jäävän valitettavan usein käsittelemättä. Hän painotti, ettei hyvien ideoiden haaskaamiseen ole enää yhteiskunnallamme varaa.

YTT Juha Heikkala (Valo ry) puhui ennakoinnista, johon kuuluu tulevaisuuskuvien luominen ja johon liittyy epävarmoinakin aikoina tietty yhteiskunnan pysyvyys. Heikkala painotti, että nyt on erityinen aika yhteiskunnassamme, aika jona tarvitaan yhteisiä, ihmisiä kokoavia foorumeja – kuten Yhteistyön Satakunta -tilaisuus.

– Tulevaisuus ei ole päälle tuleva juna, vaan se on tehtävä, Heikkala muistutti puheenvuorossaan. Suuria muutoksia tapahtuu Heikkalan mukaan jatkuvasti. Hän listasi muun muassa vapaaehtoistoiminnan jatkuvan lisääntymisen, väestön muuttamisen maaseudulta kaupunkeihin sekä sosiaalisen median käytön lisääntymisen. Heikkala painotti tulevaisuuden olevan mahdollisuus, johon jokaiselle tulee antaa tilaisuus osallistua matalalla kynnyksellä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö, VTT Timo Aro alusti aiheesta ”Kuntalaisten hyväksi yhteistyötä – miten järjestöt voimavaraksi”. Tulevaisuuden kuntien toimintaympäristö muuttuu globaalien ja kansallisten muutoshaasteiden johdosta. Tärkeintä onkin tietää, mihin suuntaan oma kunta muuttuu ja millainen palvelurakenne siellä on. Näin järjestöjen on helpompi miettiä sopivia yhteistyömuotoja oman alueensa edustajien kanssa. Aro totesi yhdeksi järjestöjen merkittävimmäksi tehtäväksi hiljaisten äänten esille tuomisen.

Tulevaisuuden Satakunnan suunnittelua

Satakunta on ainutlaatuinen maakunta – tästä kertoo oma Satakunnan järjestöstrategia 2035. Sen tarkoitus on olla maakunnan yhdistys- ja vapaaehtoistoimijoiden pitkän tähtäimen suunnitelma, jossa näkyy yhteinen ymmärrys ja näkemys tulevaisuudesta. Keskeisenä osana näkyvät yhteiset toimintaa ohjaavat arvot sekä visio ja toimintalinjat, joilla tulevaisuuden toimintaympäristön haasteisiin ja mahdollisuuksiin pystytään vastaamaan. Erityisen huomioitavaa tulevaisuuden kannalta on aktiivisten vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä. Länsi-Suomessa osallistutaan muuta maata enemmän vapaaehtoistyöhön.

Ryhmätöiden tekemistä ja tulevaisuuden suunnittelua.

Elinvoimainen, yhtenäinen ja tunnustettu yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta verkostoituneessa Satakunnassa edellyttää järjestöiltä yhteisvastuullisuutta. Seminaarissa näkyi, kuinka kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet haasteen vastaan ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa muuttuvassa yhteiskunnassa.

Yhtenä esimerkkinä nousi kolmannen sektorin ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö: opiskelijoiden mukaan ottaminen vapaaehtoistyöhön ja järjestötoimintaan. Muun muassa tällä tavoin tuodaan järjestö- ja vapaaehtoistyötä tunnetuksi nuorille aikuisille ja luodaan jo opiskeluaikana mahdollisuus verkostoitua oman alueen järjestöjen kanssa. SAMKin sosionomi- ja hoitotyön opiskelijat suorittavat opintoihinsa kuuluvasti vapaaehtoistyötä oppiakseen järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä tiedostaakseen vapaaehtoistyön merkittävyyttä.

Tuloksia saatiin

Ryhmätyössä oli mukana kymmenen ryhmää, jotka työskentelivät aamupäivän aikana Heikkalan alustuksen pohjalta. Ryhmissä nostettiin esiin vapaaehtoisjärjestöjen roolien kirkastaminen ja muutos.

Tämän avulla pyrittäisiin selventämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työalueet. Iltapäivällä pohdittiin tilaisuudessa esille tulleita kohokohtia ja sitä, mihin mahdollisuuksiin tai haasteisiin käytännössä tartutaan ja mitä lähdetään viemään eteenpäin. Pohdinnoissa korostuivat verkostoituminen ja uudet toimintamallit. Kaksi ryhmää sopi tapaamisen verkostoitumisen tehostamiseksi.

Iltapäivän ryhmätyötulosten esillepanoa

Opiskelijat kokivat olevansa etuoikeutettuja päästyään osallistumaan Yhteistyön Satakuntaan heti opintojensa alettua. Samaan pöytään pääseminen ja Satakunnan tulevaisuudesta keskusteleminen vaikutusvaltaisten satakuntalaisten kanssa oli hieno kokemus.

Suuri osa osallistujista toivoi perinnettä jatkettavan vuoden päästä uudella kokoontumisella. Tapahtumaan osallistuneista 26 % oli miehiä ja 74 % naisia. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli jopa 110 – moninkertaisesti edellistä seminaaria enemmän.

Lopuksi osallistujat vastasivat kyselyyn seminaarin kehittämiseksi. He antoivat kouluarvosanaksi 8,7, ja 51 % ilmoitti osallistuvansa ensi vuonna järjestettävään seminaariin, 49 % mahdollisesti osallistuvansa. Osallistujat kertoivat saaneensa runsaasti uusia ideoita oman järjestönsä toiminnan parantamiseksi sekä uusia kontakteja verkostoitumista varten.

—
Yhteistyön Satakunta tarjoaa avoimen foorumin keskinäiseen vuoropuheluun sekä mahdollisuuden vertaisarviointiin. Jokaisella toimijalla on tilaisuus ottaa käyttöön muiden hyväksi havaitsemia toimintakäytäntöjä, ja muokata ne omiin tarpeisiin sopiviksi.

Parastamistorilla tapahtuman osallistujat kiertelivät tutkiskellen kojuja, joissa kerrottiin järjestö- ja vapaaehtoistyön onnistuneista saavutuksista. Mukaan tarttui esite jos toinenkin ja erityisesti käyntikortteja vaihdettiin tiuhaan tahtiin.

Seminaari järjestettiin SAMKin Tiilimäen kampuksella. Järjestäjänä toimi Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmä.

Teksti: Tapio Myllymaa, Lehtori, KM, Hanna Rautava-Nurmi, Lehtori, TtM, sekä hoitotyön opiskelijat Pekka Frantsi, Toni Lempinen, Helena Lindberg ja Tiia Mannonen
Kuvat: Kirsi-Maria Rantonen

Kansainväliset messut vaativat aikaa ja työtä

Messuosaston tulee olla sekä houkutteleva että asiallinen.

Valmisteluiden tekeminen on messuille osallistumisen tärkeä osa. Messujen valmisteluihin menee aikaa muutamasta kuukaudesta vuoteen. Ajantarve riippuu messujen koosta ja pitopaikasta. Kansainvälisille messuille  matkustus- ja kuljetusasioiden järjesteleminen kestää kotimaisia messuja kauemmin.

Valmisteluissa täytyy miettiä kaikki osaston visuaalisesta ilmeestä markkinoitavien tuotteiden määrään. Ensimmäiseksi yrityksessä tulee laatia budjetti messuille. Sitten varataan messuilta paikka itselle.  Tämän jälkeen tulee päättää, ketkä työntekijöistä lähtevät messuille ja varata heidän matkansa. Työntekijöitä kannattaa ottaa messuille sillä periaatteella, ettei yksi henkilö voi tehdä työtä yhtäjaksoisesti kauaa, vaan tarvitsee useita taukoja työpäivän aikana.

Visuaalinen ilme houkuttelee asiakkaat

Yksi tärkeimmistä asioista on messujen visuaalinen ilme, jonka ohjeistus kannattaa aina tarkistaa oman maan messuvastaavalta. Yleensä jokaisella maalla on tietyt yhteiset asiat, kuten värimaailma ja teema, joiden mukaan oman ständin ilme tulee suunnitella. Visuaalinen ilme on juuri, millä houkutellaan asiakkaat yrityksen luokse. Visuaalisen ilmeen tulee aina tukea yritystä ja olla yhdistettävissä yrityksen markkinoimaan tuotteeseen sekä itse yritykseen.

Messuosaston tulee olla sekä houkutteleva että asiallinen. Oikeanlaisella sisustuksella on mahdollisuus saada aikaan asiallinen, elegantti ja kutsuva osasto. Mikäli osastolle laittaa liian paljon isoja tai raskaita elementtejä, tulee osastosta helposti ahdas, mikä karkottaa potentiaaliset asiakkaat. Väreissä kannattaa luottaa paljon valkoiseen ja muihin vaaleisiin sävyihin ja käyttää muita värejä tuomaan eloa osastolle. Lasisilla elementeillä osastolle voidaan luoda elegantti ilme, kun taas puuelementeillä osastosta voidaan tehdä hyvin maanläheinen sekä ekologinen.

Suomen osaston visuaalista ilmettä vallitsivat taustan revontulikuva sekä vaaleat tilanjakajat, joissa oli kuvia yrityksen tuotteista.

Ranskan osaston visuaalinen ilme koostui lasista elementeistä, tummansinisestä kokolattiamatosta sekä sloganista ”Made in France Made with love”.

Teksti ja kuvat: Merika Peltola, liiketalouden opiskelija, joka valmistelee opinnäytetyötään messuosastojen visuaalisesta ilmeestä.

Matkailun opiskelijat järjestivät alumnijuhlan

Perjantai 13. päivä ja onnistunut juhla! Matkailun opiskelijat järjestivät alumnien ja opiskelijoiden juhlan marraskuussa.

Juhlassa valittiin vuoden matkailun alumni.  Matkailualan alumnijuhlaperinnettä on suunniteltu jatkuvaksi. Ensimmäisenä palkittiin ansioitunut ja urallaan edennyt Krista Tupala Satakuntaliitosta. Hän on omalla toiminnallaan merkittävästi edistänyt SAMKin matkailun koulutusohjelman toimintaedellytyksiä sekä toiminut koulun kanssa hyvässä yhteistyössä.

Krista Tupala on SAMKin historian ensimmäinen vuoden alumni.

Päivä avattiin kolmen matkailualan alumnin mitä upeimmilla urapoluilla, jotka tuottivat opiskelijoille ideoita tulevaisuuden valintoihin. Uratarinansa yleisölle jakoi Malla Metsäpalo Nestleltä, Timo Torkkeli Finlandia-talosta ja Niina Holappa Prizztechiltä.

Päivän aikana myös opettaja Vappu Salo kertoi uudesta ylemmästä AMK-tutkinnosta ja Sanna-Mari Renfors  tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja yritysten ja muiden yhteisöjen yhteistyöstä koulun kanssa.

Alumnit, opiskelijat sekä muu yleisö pääsivät paneelikeskustelussa jakamaan mielipiteitä tulevaisuudesta alan koulutuksessa sekä mentoroinnin tarpeesta. Yhteistyön kasvattamisen tarve ja merkittävyys yllätti opettajat.

Ilta jatkui seurustelun, ruokailun ja hyvän viinin merkeissä, upeita tanssiesityksiä unohtamatta. Makumatka Italiaan -teema näkyi iltajuhlassa niin somisteissa, viinivalinnoissa kuin herkullisessa antipastopöydässä. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut. Ohjelmanumeroiden välillä iloinen puheensorina täytti Agoran.

Teksti: Jasmiini Peuramäki

Kuvat: Petra Lindholm

 

MESSUSTÄNDILLÄ KOHTAA KOKO MAAILMAN

Kansainväliset messut ovat ainutlaatuinen tapa oppia työelämän taitoja.

Minulla oli lokakuussa tilaisuus osallistua kouluprojektin muodossa maailman suurimmille elintarvikealan ammattimessuille Kölnissä FP-Kotaja Oy:n kanssa. Yritys valmistaa Ruusun terälehtihilloa Satakunnassa. Olimme osana Suomen yhteistä Food from Finland -osastoa.

Messuilla sai seurata miten bisnesmaailmassa luodaan kontakteja ja tehdään kauppaa. Sain tietysti itsekin keskustella potentiaalisten asiakkaiden kanssa. Food from Finland -osastolla pääsi tutustumaan tarkemmin myös suomalaisten yritysten tuotteisiin ja seuraamaan miten yrittäjät kertoivat tuotteistaan ja kävivät myyntineuvotteluja. Mukana Suomen osastolla olivat muun muassa Puhdistamo, Kaskein Marja, Chipsters sekä Pohjolan Peruna.

Vaikka messut järjestettiin Saksassa, keräsi se ihmisiä maailman joka kolkasta. Parhaiten ständillä vierailleiden ihmisten kotipaikoista ovat jääneet mieleen Mauritius, Taiwan sekä Australia. Tietysti myös Euroopan maat olivat hyvin edustettuina.

Vierailijoiden ammatit vaihtelivat todella paljon. Suuri osa jututtamistani henkilöistä olivat joko maahantuojia, jakelijoita tai erilaisten kauppojen omistajia. Näiden lisäksi tapasin muun muassa belgialaisen likööritehtailijan, hollantilaisen ruokalehden toimittajan ja suomalaisen leipomoyrittäjän.

Tällaisessa kansainvälisessä tapahtumassa kielitaito on välttämätöntä. Englannilla pärjäsi melko hyvin ja myyntikeskustelut käytiinkin lähes poikkeuksetta englanniksi. Seuraavaksi eniten puhuin saksaa, mutta myös ranskaa kuuli paljon. Uskallan väittää, että näin kansainvälisillä messuilla pääsee halutessaan käyttämään lähes mitä tahansa kieltä, jos vain omat taidot riittävät.

Ennen kaikkea opin itsevarmuutta. Ständillä huomasi, että ihmisten kanssa tuli hyvin juttuun ja todella monet olivat kiinnostuneita suomalaisista tuotteista. Ulkomailla Suomi nähdään eksoottisena maana revontulineen ja puhtaine luontoineen.

Teksti: Viivi Lähteenmäki, liiketalouden opiskelija

Ruusunterälehtihilloa maistatettiin ruislastujen, juuston ja jugurtin kanssa. Kuva: Viivi Lähteenmäki.

Kirjoittaja on otsikon kuvassa. Kuvan on ottanut Merika Peltola, toinen messuprojektiin osallistuneista opiskelijoista.

TuotekehitysPaja tarjoaa projekteja opintojen oheen

TuotekehitysPajassa on luvassa on käytännön kokemusta opintoihin, kontakteja yritysmaailmaan ja vastuuta itsenäiseen projektityöhön , kirjoittaa yritysviestinnän opiskelija Timo Rantanen.

TuotekehitysPaja on SAMKin opiskelijoille suunnattu opintojaksonomainen projektikokonaisuus. Noin puoli lukuvuotta kestävät projektit ovat toimeksiantajalähtöisiä ja niitä suoritetaan opintojen ohella itsenäisesti. Mukaan voi lähteä hakemalla itseään kiinnostavaan projektiin. Osallistuneet opiskelijat muodostavat projektitiimin, joka lähtee suorittamaan määriteltyä toimeksiantoa.

Luvassa on käytännön kokemusta opintoihin, kontakteja yritysmaailmaan, vastuuta itsenäiseen projektityöhön ja opintopisteitä. Projektipäällikkö saa 15 opintopistettä ja tiimin jäsenet 10 opintopistettä. Suoritetut opintopisteet sijoitetaan kunkin opiskelijan kohdalla hänen opetussuunnitelmaansa sopivasti ammattiopintoihin tai vapaasti valittaviin opintoihin.

Mukana kahdeksan toimeksiantajaa

Tänä lukuvuonna ensimmäistä kertaa järjestettävässä TuotekehitysPajassa on mukana kahdeksan toimeksiantajaa. TOpiskelijat pääsevät kuulemaan toimeksiannoista lisää 26.11. pidettävässä Start-tilaisuudessa, Tiedepuiston kampuksen Agoralla Porissa. Tilaisuudessa toimeksiantajat esittelevät projektinsa ja vastaavat esitettyihin kysymyksiin. Opiskelijat hakevat projekteihin nettilomakkeella, jonka löytää TuotekehitysPajan nettisivuilta. Ilmoittautuminen on avoinna ja jatkuu 6.12. saakka.
Projekteja lähdetään suorittamaan heti vuoden vaihduttua. Kick-off tilaisuudessa työryhmät tapaavat toisensa ja toimeksiantajat ja he kuulevat omat roolinsa ryhmissä sekä pääsevät suunnittelemaan alustavasti projektin aikataulua.  Työryhmille järjestetään muutama ohjaustapaaminen, mutta muutoin ryhmät kysyvät apua ja ohjausta vain tarvittaessa.

Projektit ja opiskelijat näkyviksi

TuotekehitysPaja sai alkunsa, kun liiketoimintaosaamisen lehtori Teppo Lundell ja tuotantotalouden yliopettaja Niko Kandelin alkoivat visioida Aalto-yliopiston Product development Project tyylistä toteutusta satakuntalaisittain.

– Projektit ovat opiskelijoillemme erinomainen näytönpaikka ja mahdollisuus niin osaamisen kehittämiseen kuin työelämän verkostojen rakentamiseen. Yksi hankkeen kantavista ajatuksista onkin tehdä kaikki projektit ja niissä työskentelevät opiskelijat näkyviksi ja tarjota jokaisen panokselle mahdollisimman suuri hyöty myös referenssimielessä, Niko Kandelin kertoo.

TuotekehitysPaja lähti toteutumaan käytännössä keväällä 2015 ja sen parissa on uurastanut kaksi SAMKin yritysviestinnän opiskelijaa, Tiina Miettinen ja Timo Rantanen. Opiskelijoiden tehtäviin lukeutuu niin markkinointi ja viestintä kuin nettisivujen ylläpito ja päivittäminen. Opiskelijoista muodostuvan tuotantotiimin jäsenet valmistuvat ensi vuonna, joten uutta tuotantoryhmää TuotekehitysPajalle ollaan rekrytoimassa keväällä 2016. Rekrytoinnista informoidaan lisää lähempänä ajankohtaa.

TuotekehitysPajan nettisivut: www.tuotekehityspaja.fi

Teksti: SAMKin opiskelija Timo Rantanen

Kuva: SAMKin opiskelija Timo Rantanen

SAMK SuomiAreenalla 15.–17. heinäkuuta

Eetunaukiolle tuomme insinööriopiskelijoiden valmistaman saunavaunun, jonka yhteydessä on toimintaa keskiviikosta perjantaihin. Keskiviikkona kuvataiteen opiskelijat pitävät piirtämisen ja savityön työpajaa. Torstaina voi insinööriopiskelijoiden avustuksella kokeilla sähkötandempyörää ja Segway-kulkuneuvoa. Perjantaina tutustutaan avoimen AMK:n tarjontaan.

SAMKin teltta on myös opetus- ja kulttuuriministeriön suunnistuspelin yksi rastikohteista. Pelissä löydetään opin iloa ja luovuuden lentoa SuomiAreenasta yhdistämällä suunnistuskortissa olevat toimijat ja toimintaideat. Suunnistuspelin palkintona arvotaan kymmenen Museokorttia, joilla pääsee vuoden ajan lähes 200 museokohteeseen eri puolilla Suomea. Nouda suunnistuskortti meiltä ja osallistu peliin!

”Startup-yrittäjä janoaa rahaa – kuka antaa?” Aiheesta keskustellaan Puuvillan puistossa torstaina. Keskustelemassa ovat Suomen bisnesenkeliverkoston (FIBAN) hallituksen puheenjohtaja Jaakko Salminen, startup-yrittäjä, HeadAI Oy, Marko Laiho sekä SAMKin kiihdyttämöyrittäjä, NewIdeas, Lasse Huotari.

Lue Marko Laihon haastattelu siitä, miten startupit hakevat läpimurtoa maailmanmarkkinoilla

Agora-lehdestä

Startup-yrittäjä Marko Laiho, HeadAl Oy:stä keskustelee Puuvillan puistossa torstaina 16.7. klo 12.15 alkaen aiheesta Startup-yrittäjä janoaa rahaa – kuka antaa?

OHJELMA:

Keskiviikko 15.7.

Kuvataiteen opiskelijat: performanssia, savityötä ja croque-piirrosta

Klo 10–17
Eetunaukio, SAMK-saunavaunu

---

Torstai 16.7.

Insinööriopiskelijat: sähkötandempyörällä ja Segway-kulkuneuvolla ajelua

Klo 10–17
Eetunaukio, SAMK-saunavaunu

 

Startup-yrittäjä janoaa rahaa – kuka antaa?

Klo 12.15–13.30
Puuvillan puisto

Keskustelemassa Jaakko Salminen, Suomen bisnesenkeliverkoston (FIBAN) hallituksen puheenjohtaja,  Marko Laiho, startup-yrittäjä, HeadAI Oy sekä
Lasse Huotari, SAMKin kiihdyttämöyrittäjä, NewIdeas

Juontaa vararehtori Cimmo Nurmi, SAMK

---

Perjantai 17.7.

Avoin AMK: polkuopinnoilla tutkinto-opiskelijaksi ja muut avoimen väylän mahdollisuudet.

Klo 10–17
Eetunaukio, SAMK-saunavaunu

 

Taidekoulun vaiheista kertova näyttely Kankaanpäässä

Kankaanpään taidekoulun 50-vuotisesta taipaleesta kuvin, teoksin ja sanoin kertova näyttely avataan tänään Kankaanpään kaupunginmuseossa Niinisalossa.

Näyttely esittelee välähdyksiä eri teemoista: opetuksesta, opiskelijoista, opettajista, rakennuksista. Koulun aiemmille rehtoreille – ja nykyiselle tiimivetäjä Velhonojalle – on oma huoneensa, jossa heitä esitellään sekä sanoin että erilaisin opiskelijoiden tekemin muotokuvin. Nykyisiltä opiskelijoilta museo pyysi omakuvat – ne ovat esillä käytävän vitriineissä, samoin monet ”luokkakuvat”.

Opiskelijoiden omakuvia 2015.

Museo on avoinna lauantaisin ja sunnuntaisin. Museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosen näyttelyesittelyn kuulleena suosittelen pyytämään häneltä esittelyn vaikkapa porukalle. Haikonen tuntee asiansa.

Näyttely täydentää todella kiinnostavasti historiikkia, joka ilmestyy aivan toukokuun lopussa SAMKin kustantamana. Historiikin on kirjoittanut kankaanpääläislähtöinen kulttuurihistorijoitsija Johanna Frigård.

Kuvanveistäjä Heli Ryhäsen harjoitustyö opiskeluajalta.

Näyttely on avoinna ensi vuoden vappuun saakka, eikä se tyhjene kerralla. Haikonen kertoo näyttelyn muuttuvan koko ajan. Yleisö voi vuoden mittaan osallistua ainakin tunnistamalla valokuvien henkilöitä.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

Ylimässä kuvassa Kankaanpään Seudun toimittaja kuvaa museonjohtaja Eeva-Kaisa Haikosta ja historiikin kirjoittajaa Johanna Frigårdia.