Sandell uudistamassa merenkulun ”yhteisen seikkailun” sääntöjä

Merenkulun kansainväliset yhteishaverisäännöt uudistettiin. Peter Sandell SAMKista osallistui työhön ensimmäisenä suomalaisena.

Jos laiva ajaa karille ja lasti on pelastettava – tai lastia on heitettävä pois, jotta alus ei uppoa – menetetty lasti ja pelastustyön kulut tulevat kaikkien lastinomistajien ja aluksen omistajan hoidettaviksi. Siitä, muun muassa, on kysymys yhteisen haverin säännöissä – ja siitä, miten kulut jaetaan.

Yhteensä sääntökohtia on kolmekymmentä ja sääntöjen soveltamistilanteet ovat vaikeita ja moninaisia.

Yhteisen haverin sääntöjä (York-Antwerp rules) on tehty vuodesta 1864 kansainvälisenä yhteistyönä – asia tosin juontaa juurensa jo muinaisiin kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Edelleen englanniksi puhutaan yhteiseen seikkailuun, common adventure, osallistumisesta.

Koko sääntöjen 152-vuotisen historian aikana SAMKin opettaja Peter Sandell on ainoa suomalainen, joka on osallistunut sääntöjen laatimiseen – päässyt osallistumaan, kuten hän toteaa.

Kun kansainväliset yhteishaverisäännöt päätettiin vuonna 2012 uudistaa paremmin vastaamaan elinkeinoelämän nykyisen merenkulun ja kansainvälisen kaupan tarpeita, Sandellia pyydettiin Comite Maritime Internationalin asiantuntijaryhmään. CMI on se elin, joka päättää yhteisen haverin säännöistä – muista päättää YK:n alainen IMO.

Sandell on hyvin tyytyväinen siihen, että työnantaja antoi hänen osallistua sääntötyöhön. Töitä tehtiin 3,5 vuotta.

– Asia on ollut elämässäni merkittävin kokemus sitten lasten syntymän, etenkin kun työstä tuli välittömästi menestys ja se tuli valmistuttuaan osaksi kansainvälisen kaupan sääntelyä poikkeuksellisen nopeasti, kuvaa Sandell.

Sääntöjä modernisoitiin ja kustannusten jakamisesta sovittiin niin, että sekä varustamot että vakuutuslaitokset voivat elää sääntöjen kanssa. Edellisen kerran sääntöjä yritettiin uudistaa 2004. Se kuitenkin epäonnistui, koska säännöt eivät koskaan saaneet maailman suurimman merikuljetusjärjestön BIMCO:n hyväksyntää.

Säännöt valmistuivat toukokuussa ja heti sen jälkeen BIMCO päätti, että uudet säännöt sisällytetään kaikkiin sen ylläpitämiin merenkulun rahtaussopimuksiin ja kansainvälisen kaupan konossementtiasiakirjoihin.

– Noin 90 prosentissa maailman kaupan kuljetuksista ja kauppasopimuksista käytetään siis varmuudella laatimaamme riskinjakojärjestelmää. Merellä kulkevista tavaroista osuus tulee olemaan yli 95 prosenttia, kertoo Sandell.

Teksti ja kuva: Anne Sankari

OTL Peter Sandell on kansainvälisen kauppaoikeuden, merioikeuden ja merenkulkutalouden asiantuntija, joka viimeistelee kauppatieteiden alaan kuuluvaa väitöskirjaansa pelastuspalkkiosäännöistä.  Aihe oli suurimman väännön kohde myös yhteishaverisääntöjen uudistustyössä.

Sandell on vuodesta 2012 lähtien toiminut vuosittain Suomen delegaation oikeudellisena neuvonantajana YK:n merenkulkujärjestön IMO:n Legal Committeen täysistunnoissa Lontoossa. Tällä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa tehtävällä yhteistyöllä varmistetaan Sandellin mukaan se, että SAMKin merenkulkualan koulutus on mukana IMO:n päätöksenteossa, ja pystymme opettamaan erityisesti ylemmän tutkinnon asiantuntijoita tavalla, johon muut merenkulun korkeakoulut eivät Pohjoismaissa pysty.

Opiskelijat oppivat kansainvälistä myyntityötä ”kädet savessa”

Yksikin uusi asiakas on kilpaillulla alalla iso juttu. SAMKin opiskelijat ovat oppineet kansainvälistä myyntityötä kuumottavin korvin.

Ihan alkuun Tero Tuomi, opettaja SAMKista, maalaa näkyviin ison kuvan Suomen taloudellisesta tilanteesta. Vientiteollisuus on haasteissa. Tuomen johtopäätös ruohonjuuritasolle on se, että nyt pitää tehdä ja toimia. Tutkimuksilla ja selvityksillä on paikkansa, mutta ne eivät meitä pelasta.

– On hyviä tuotteita, sitä ilosanomaa pitää levittää.

Tero Tuomi

Pienillä yrityksillä ei ole resursseja ja aikaa tehdä myyntityötä ulkomaille, silloinkaan kun on tahtoa.

Tuomen vetämällä kansainvälisen markkinoinnin opintojaksolla mentiin keväällä seitsemään satakuntalaiseen yritykseen. Opiskelijat tekivät vientisuunnitelman ja lähes kaikille myös myyntimanuaalin. Muutama yritys sai oheistuotoksena esitteitä ja youtube- ja slideshare-työkaluja eri kielillä. Puolet kurssista oli kuitenkin ”raakaa myyntityötä”.

– Miksi me tehdään tätä? Me harjoitellaan opiskelijoiden kanssa. He saavat itseluottamusta, kun huomaavat, että myynti ulkomaille ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin toisen ihmisen lähestymistä, sanoo Tuomi.

Luurin toisessa päässä voi olla vaikka huono päivä.

– Turpaan tulee monta kertaa, mutta ei se sua tapa. Jos se, kelle soitan, ei nyt leiki mun kanssa, niin leikkisikö kuukauden päästä.

 

Myytävänä konepajan kuljettimia ja ruukin matkailutuotteita

Yksi mukanaolevista yrityksistä on Konepaja Wingmet Pomarkusta. Selkeä lähtökohta opiskelijoiden kanssa toimimiselle on, että siitä on hyötyä. Sitä taas ei voi tietää ennakolta.

Vaikka työ on kesken, toimitusjohtaja Petri Wingström puhuu opiskelijoiden kanssa tekemisen puolesta.

– Voi olla ennalta tietämättä vaikka kuinka suuri hyöty. Kilpaillulla alalla yksikin uusi asiakas, jos se saadaan tätä kautta ja vaikka jostain ihan uudesta suunnasta, on kuin lottovoitto, sanoo Wingström

Wingström pitää yritykselle ilman muuta tärkeänä sitä, että tehdään ja kokeillaan, vaikka aina ei onnistuttaisi. Samalla opiskelijoilla on tilaisuus hankkia kannuksiaan.

Ahlströmin ruukki Noormarkussa edustaa toisenlaista yritystä. Siellä opiskelijat kokosivat listan ranskalaisista ja ruotsalaisista yrityksistä ja soittivat heille myydäkseen ruukin majoitus-, kokous- ja ravintola- ja luontopalveluja sekä erilaisia kulttuurikierroksia.

– Saimme heiltä mittavat yhteystietolistat, joita voimme hyödyntää jatkossa, kun mietimme kansainvälistä markkinointiamme, kertoo myyntipäällikkö Milla Laurila.

– Olimme erityisen iloisia, että opiskelijat käänsivät esitteemme ja myyntikirjeemme ranskaksi. Niille on käyttöä vielä pitkäksi aikaa. Opiskelijoilla on usein uusia ja freshejä oivalluksia, jotka ovat aina tervetulleita.

Ruukilla tehdään mielellään yhteistyötä opiskelijoiden kanssa.  Jatkossa toimeksiannoissa supistetaan kuitenkin kohderyhmää.

– Keskitymme vain yhteen palvelutuotteeseen, jonka ympärille on helpompi koota lisämyyntiä

Jatkoa seuraa. Kurssi käynnistyy toista kertaa tammikuussa 2017.

Teksti: Anne Sankari, kuva: Ahlströmin ruukit

Tarjolla positiivisia taidekokemuksia yhteisöille

Positiivisen energian reitti, paju- ja risutaidetta, kuntalaisten muotokuvia, monialaista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Yhteisötaiteilija Saija Mustaniemen silmät loistavat, kun hän kertoo, mitä kaikkea hänen vetämässään Yhteisötaiteilija-hankkeessa on saatu aikaan.

Hankkeeseen on osallistunut suoran kontaktin kautta noin 500 henkilöä. Välillinen vaikuttaminen on ollut paljon laajempaa. Hanke lähti käyntiin vuosi sitten keväällä. Tavoitteena on ollut laajentaa yhteisöllistä taidetta kuntiin ja maaseutumaisille paikkakunnille.

− Vaikka tämä on taidekoulun ulkopuolella olevaa toimintaa, saamme samalla testaus- ja työkokeilumahdollisuuksia opiskelijoille, kertoo Saija Mustaniemi. Mukana hankkeessa on ollut harjoittelijoina opiskelijat Mika Korhonen, Anni Hurmila ja Katarina Stålhammar. Hurmila ja Stålhammar toteuttivat myös osana hanketta muistisairaiden keskuksen päiväsalin Tuokio-näyttelyn.

Loistavaa oppilastyötä

Hankkeen nuorimmat osallistujat olivat vastaanottokeskuksessa asuvia vauvoja ja muita alle kouluikäisiä lapsia, jotka pääsivät osallistumaan elintarvikemaalauspajaan. – Paja sai suorastaan ahnaan vastaanoton. Lapset nauttivat kovasti itsensä ilmaisusta. Turvapaikanhakijanaiset olivat myös innokkaita, mutta heille oman minän ilmaiseminen taiteen avulla tuntui olevan uutta, Saija Mustaniemi kertoo.

Vatajankosken Sähkön kanssa toteutetussa Loistavaa-projektissa ideana oli valon näkyväksi tekeminen ja positiivinen energia. Työpajoihin osallistui Kankaanpään Keskustan koulun oppilaita, jotka tekivät omakuvat ja heille järjestettiin positiivisen energian sanapaja. – Saimme ihan huipputuotoksia. Lapset näkevät niin paljon aikuisia syvemmälle, Saija Mustaniemi ihailee. Kymmenen teksti-kuva-yhdistelmää valittiin sähkökaappiteippauksiin, niistä muodostuu positiivisen energian reitti. Loput koulun oppilaista osallistuivat paju- ja risutaidekurssille. He suunnittelivat ja toteuttivat yhdessä taideopiskelijoiden kanssa merihirviön.

Loistavaa-projektissa lapset pääsivät ideoimaan sähkökaappiteippauksia, joista muodostuu positiivisen energian reitti. − Ajatus mukailee taidekehän reittiä, ollen Taidekehän väliaikainen ja toiminnallinen lisä, Saija Mustaniemi kertoo.

Taiteilija asuu pöntössä ja syö kanaa

Painavaa asiaa – kuntalaisten muotokuvat suunniteltiin eri kuntien kanssa yhteistyössä. Kunnista kerättiin kymmenen hengen sekaryhmät; lapsia, vanhuksia, erityisryhmiä, yrittäjiä. Ryhmät pohtivat sanallisesti, millainen kuntalainen on ja kaikki osallistujat tekivät teokset, jotka valettiin pronssiin ja yhdistettiin yhdeksi teokseksi. – Työt luovutetaan kuntien hallinnolle päätöksenteon tukipilariksi. Päättäjät voivat siitä muistaa, että heidän kuntansa on tämän näköinen, Saija Mustaniemi naurahtaa.

Tärkeää on ollut taiteen harrastaminen matalalla kynnyksellä. − Järjestimme sosiaalisen minitaidekoulun. Ja melkein viisikymmentä taideharrastajaa teki yhteisöllisen taideteoksen, Saija Mustaniemi kertoo PoSan kanssa tehdystä yhteistyöstä.

Paikallinen kansalaisopisto, Petäjä-opisto, järjesti lapsille taideviikon. Lapset saivat kuvata performatiivisen videon, jonka nimeksi tuli ”Taiteilijan kuva”.  – Lapset keskustelevat videolla siitä, millainen taiteilija on. Lasten mukaan taiteilijalla on töttöröötukka ja eriparikengät. Hän asuu pöntössä ja syö kanaa. Saija Mustaniemi on kuvauksesta yhtä mieltä.

Taiteilijuus on jaettua

Saija Mustaniemelle on tärkeää jakaa taiteilijuus. − Yhteisöllinen taiteen tekeminen on aina ollut itselleni tärkeää. Taide tuntuu silloin hyvältä, kun sen jakaa jo tekovaiheessa. En ole mitenkään auktoriteettina, vaikka ohjaankin työskentelyä. Olen itsekin oppimassa, tasa-arvoisena samassa rivissä. Esiin tulee myös taiteen moninainen asiakkuus.

Vaikka hanke on kesällä päättymässä, työ jatkuu. Esimerkiksi yhteisötaidekurssilaisten kanssa tehdään jatkossakin yhteistyötä vastaanottokeskuksen kanssa. Taide on tärkeä osa Kankaanpään kaupungin identiteettiä. − Tämä työ on pieniä juttuja eikä niinkään suuria innovaatioita. Asioita, joita on helppo, nopea, kiistaton ja vaivaton toteuttaa.

Myös Taide Art -hanke jatkuu. Kaikki Suomen kuvataidetta tarjoavat ammattikorkeakoulut ovat tässä mukana. SAMKin vastuulla tässä hankkeessa on rakentaa kuvataiteilijan kommunikaatiopolku. − Opettelemme ymmärtämään toisenlaisten työkenttien lainalaisuudet. Olemme tiiviissä kontaktissa yhteiskunnan kanssa, kuten taiteilijan kuuluukin. Myös abstraktin asian kertominen vastaanottajalle esimerkiksi yhteisötaiteessa on vaikeaa. Näitä asioita hyödynnämme sitten myös opetukseen.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Lue lisää hankkeesta: https://yhteisotaiteilija.wordpress.com/

Hankkeesta on tulossa julkaisu SAMKin julkaisusarjaan.

---

INFO:

Yhteisötaiteilija-näyttely kokosi yhteen Pohjois-Satakunnan yhteisötaiteilija -hankkeen tuotantoa. Näyttelyssä olevien teosten tekijöinä on Keskustan ala-asteen oppilaita, Tähden toimintakeskuksen asiakkaita, Petäjä-opiston taideleirin lapsia, Vastaanottokeskuksen naiset ja lapset, Hyvinvoinnin portaat -asiakkaita sekä monimuotoisesti kuntalaisia Jämijärveltä, Karviasta ja Siikaisista. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet Kankaanpään kaupunki, PoSa, Kankaanpään taideyhdistys ja Vatajankosken Sähkö Oy.

Green Care –toiminta ja yrittäjyys

Green Care -toiminnassa otetaan yhä vahvemmin huomioon eläinten hyvinvointi. Eläinsuojelullinen näkökulma tuleekin aina ottaa huomioon ja se tulee edelleen vahvistumaan Green Care -toiminnassa. Näin avasi projektipäällikkö Jaana Ruoho Green Care -tapaamisen Porissa huhtikuussa.

–  Esimerkiksi koirakaveritoiminnassa pitää osata aina tehdä huomioita siitä, ettei koira stressaannu tilanteissa.

Green Care -toiminnan kannattavuus

Kati Liikonen varoitti tapahtumassa pitkäaikaisen yrittäjäkokemuksensa perusteella, että asiakkaiden profiili muuttuu yrityksen elinkaaren aikana.

– Se pitää nähdä ja huomioida, erityisesti ennen suuria investointeja.

Bulkkituotteita isoille massoille tarjoava joutuu haalimaan suuremman asiakaskunnan, asiakkaiden määrän vuoksi on palkattava lisää henkilökuntaa ja siinä samassa yrittäjän oma jaksaminen joutuu koetukselle. Lisäksi katteet tipahtavat bulkkituotteissa rajusti, koska isoja määriä asiakkaita joudutaan houkuttelemaan edullisemmalla hintatasolla.

– Kun tavoitellaan jokaiselle jotakin, lopulta se ei kiinnosta ketään.

Saman rahallisen tuloksen voi saada keskittymällä liiketoiminta-ajatukseen tarkemmin rajatulle kohderyhmälle, hinnoitteluun, brändiin ja erityisesti siihen kohderyhmään – kenelle tätä tarjoan – ja kehittää toimintaa sen mukaisesti.

Toiminnan riskit

GC-toimintaan liittyvät riskit ovat Liikosen mukaan verrattain globaaleja. Säätä ja ilmastoa emme voi hallita, erityisesti rannikot ovat nykyään riskialttiita. Myös eläimillä on ja saa olla oma tahto.

– Jossakin yhä uudestaan samaa reittiä turisteja vetävät koirat tekivät yksinkertaisesti juoksulakon.

Yrittäjien auttaviin ja neuvoviin palveluihin panostetaan Suomessa jatkuvasti kiitettävästi.

– Miten olisi, jos yrittäjän jaksamiseen panostettaisi samassa mittakaavassa, heittää Kati Liikonen.

Toiminnan hyöty

Green Care –toiminta sopii hyvin ennaltaehkäiseväksi toiminnaksi. Omassa toiminnassaan Kati Liikonen on saanut palautetta ja itse nähnyt, miten se on lisännyt asiakkaiden hyvinvointia ja parhaimmillaan aiheuttanut merkittävän elämänmuutoksen.

–  Kyllähän se on tutkittua, että luonto ja eläimet laskevat ihmisen stressitasoa. Itse sain aikoinaan yrittäjänä jaksamista juuri eläinten kanssa touhuamisesta.

Esimerkiksi vanhemmat ikäluokat saavat Liikosen mukaan aivan uutta virtaa luontolähtöisistä elämyksistä.

– Tämä jos mikä edistää vanhusten omatoimisuutta.

Katso Kati Liikosen videokommentti yrittäjyydestä

Green Care -tiedonvälityshanke Satakunnassa
1.11.2015–28.2.2018
Jaana Ruoho, jaana.ruoho(a)samk.fi, 044 710 3825
http://www.gcsatakuntasamk.fi
Green Care -koulutuspilotti ja muut tapahtumat SAMKissa

Teksti, kuvat ja video: Katri Väkiparta, SAMK Viestintä

Kohti Satakunnan luontomatkailuohjelmaa

On tärkeää määritellä Satakuntaan luontomatkailun kärkikohteet sisäänheittotuotteiksi ja muistaa pitää niiden laatu korkealla. Tätä korosti Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola Maakunnan luontomatkailuohjelman kommentointitilaisuudessa maaliskuun lopussa.

– Hyvät kärkikohteet nostavat myös meidän identiteettiämme luontomatkailumaakuntana, muistuttaa Savola.

Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola ja opinnäytetyönään neljän Satakuntalaisen luontoreitin vaativuusluokituksen ja arvioinnin tuotteistamista varten tehnyt Hanna Marttila vaihtoivat kommentointitilaisuuden lomassa ajatuksia luontomatkailusta.

Mikä tilanne Satakunnassa on?

Savolan mukaan omassa maakunnassamme usein vähättelemme matkailukohteitamme, vaikka meillä on niitä niin paljon. Satakunta on erittäin otollinen matkailukohde eri ikäryhmille. Hänen mukaansa maakunnassa on myös liikuntaesteisille ja ikääntyneille kohteita luontomatkailuun.

– Toki niitä voisi olla enemmänkin.

Satakunnan luontokohteiden tunnettuus on kasvanut ja Kokemäenjoen tila on menneistä vuosikymmenistä kohentunut, vaikka Lounais-Suomen vesistöjen tila onkin huonompi kuin Suomessa keskimäärin.

Itse aktiivisena omatoimimatkailijana hän muistuttaa, että virkistyskäyttö ja luontomatkailu kulkevat käsi kädessä.

– Molempien mahdollistamiseksi tarvitaan myös kuntien panostusta, muun muassa kaavoitus ja luontokohteiden ylläpito vaativat yhteistyötä, vastuunottoa ja vetäjää.

Uusi luontomatkailuohjelma korostaa liiketoimintanäkökulmaa

Satakunnan luontomatkailuohjelma 2020 täydentää Satakuntaliiton vuonna 2012 laatimaa Matkailun tavoite- ja toimenpidesuunnitelmaa. Kesällä 2016 valmistuvassa ohjelmassa keskitytään luonnon matkailulliseen hyödyntämiseen liiketoiminnan näkökulmasta.

Savola kuitenkin muistuttaa, että luontomatkailun edellytysten säilyttämisen ja kehittämisen pitäisi nousta ohjelmassa riittävästi esille.

– Unohtamatta yhteyttä maakunnassa tapahtuvaan ympäristökasvatukseen. Luonnossa ja luonnosta voi oppia.

Keskeiset luontomatkailun kehittämisteemat ovat:

• toimintaympäristön tukeminen ja vahvistaminen
• tuotekehityksen lisääminen
• markkinoinnin ja myynnin kehittäminen
• yhteistyön vahvistaminen.

Luontomatkailuohjelman aineistoraportti luettavissa

SAMKissa valmisteilla oleva maakunnan luontomatkailuohjelman 60-sivuinen aineistoraportti on maksutta luettavissa pdf:nä Theseus-julkaisuarkistossa sekä tilattavissa verkkokaupasta osoitteessa samk.pikakirjakauppa.fi

Raportti on laadittu kyselyiden ja haastatteluiden pohjalta Outdoors Satakunta -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on Satakunnan vetovoiman kehittäminen valtakunnallisena ja kansainvälisenä luontomatkailukohteena (1.9.2015–28.2.2017).

Lisätietoja hankkeesta ja ohjelman etenemisestä

Projektipäällikkö Sanna-Mari Renfors, SAMK
Outdoors Satakunta -hanke
Matkailuliiketoiminnan tutkimusryhmän vetäjä
sanna-mari.renfors(a)samk.fi
044 710 3821

Kuvat ja teksti: Katri Väkiparta, SAMK viestintä

Pyöräreitti miehen nenässä ja muita huimia juttuja? – Tulevaisuuden leikkipuisto tukee kaikkien liikuntaa esteettömästi

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Turun ammattikorkeakoulun (Turku AMK) yhteistyönä on käynnistetty liikuntapaikkojen esteettömyyshanke Liikuntaa tukeva leikkipuisto kaikille 2015−2017.

Eri organisaatioden ja alojen toimijat kokoontuivat leikkipuistohankkeen ideointipäivään.

Tarkoituksena on ideoida paikka, joka on sopiva kaiken ikäisille ja -kuntoisille. Puisto, jossa voi liikkua, leikkiä, osallistua ja luoda yhteisiä kokemuksia. Uusina näkökulmina ovat peliteknologian käytön mahdollisuudet ja aistitiedon käsittelyn tukeminen liikuntaa tukevissa leikkipuistotoiminnoissa.

Yltiöturvallisuuteen ei kannata jäädä jumiin, vaikka turvallisuusnäkökulmaa ei tietenkään saa sivuuttaakaan. Esteettömyys kirjoitetaan suunnittelussa kaikkeen sisään. Esteettömässä ympäristössä yksilön ei tarvitse mukautua, vaan ympäristö mukautuu erilaisiin tarpeisiin.

Hankkeen ideointipäivässä pohdittiin, mitä syntyy pienin muutoksin ja miten voitaisi luoda esimerkiksi pop up- kohteita. Myös luonnon omien muotojen säilyttämistä pidetään tärkeänä.

Jokainen hyötyy esteettömyysratkaisuista elämänsä jossain vaiheessa, liittyi se sitten liikkumiseen, ymmärtämiseen, näkemiseen tai kuulemiseen. Hankkeessa on jo kartoitettu olemassa olevia leikkipuistoja ja pohdittu esteettömiä toteutustapoja.

– Puistoon tultaisiin esimerkiksi sisääntuloalueelta, jossa olisi opastus ja ideat leikkipuiston käyttöön. Itse puistossa olisi luonnonmukainen alue, jossa voisi tuoda aistielementtejä mukaan. Perinteisellä leikkivälinealueella olisi osallistavia esteettömiä leikkivälineitä ja pelialueella vaikka omalla keholla toimivia pelejä. Vapaan oleskelun alueella voisi vaikka syödä eväät, Minna Huhtala kertoo.

-Puistosta tulee monipuolinen, kiinnostava ja sen sisään voi tulla ihan erilaisilla näkökulmilla, kertoo hankkeen projektipäällikkö Raija Luona-Helminen Turku AMKista.

– Tärkeää puistojen ideoinnissa on tarinallisuuden ruokkiminen. Tarkoituksemme on vapauttaa energiaa, hän jatkaa.

– Olemme tutustuneet esimerkiksi Tanskan Holten Cykelmyggens Cykellegepladsiin. Se on polkupyöräpuisto, jossa pääsee tutustumaan moniin huimiin tarinoihin, esimerkiksi nukkuvaan mieheen, jonka sierainten kautta menee polkupyörärata, kertoo hankkeen projektikoordinaattori Minna Huhtala SAMKista.

Hankkeessa tuotetaan sähköinen opas asiantuntijoille, jotta liikuntaa tukevia leikkipuistoja voitaisiin suunnitella ja rakentaa Design for All -periaatteella. Oppaassa kerätään yhteen olemassa olevat hyvät käytännöt, päivitetään ohjeistus rakennus- ja esteettömyysmääräyksien ja suositusten käyttöön ja luodaan innovatiivisia ratkaisumalleja suunnittelun pohjaksi ja sovellettavaksi erilaisiin tarpeisiin. Suunnittelua on tehty paikallistahojen kanssa sekä Porissa että Turussa. Projektiryhmässä asiantuntijoina on kaupunkien työntekijöitä. Myös SAMKin opiskelijat ovat innovoineet leikkipuistosuunnitelmia ideakilpailussa.

Teksti ja kuva: Inna Saarinen

Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö (Liikuntapaikkojen rakentamista, ylläpitoa ja käyttöä palveleva tutkimus- ja kehitystyö) sekä ammattikorkeakoulut. Hankkeeseen on saatu 52 000 euroa jatkorahoitusta.

INFO:

Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja voivat osallistua arjen ja vapaa-ajan toimintaan riippumatta fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta tai taloudellisesta tilanteesta.

Esimiesten vertaisfoorumeissa virtaa vertaisuuden voima

SAMKin Foorumix − esimiesverkostot työkykyjohtamisen tukena -hankkeessa (2015 – 2017) pilotoidaan esimiesten vertaisfoorumeita satakuntalaisissa pk-yrityksissä. Ryhmät voivat olla sekä työyhteisöjen sisäisiä että yritysten välisiä. Keskeistä foorumeissa on kokemusten jakaminen, jatkuvuus ja aikatehokkauus. Uudenlaiset oivallukset eivät hautaudu, kun ne siirtyvät systemaattisen prosessin kautta osaksi työyhteisöjen arkea.

Vertaisfoorumit muodostuvat esimiehistä, jotka kaipaavat mahdollisuutta keskustella esimiestyön haasteista ja palkitsevuudesta sekä työn innostavista tekijöistä. Foorumit mahdollistavat samankaltaisten asioiden parissa työskentelevien kollegoiden keskinäisen näkökulmien vaihdon. Yhdessä voidaan käydä läpi kysymyksiä, joita muuten joutuisi pohtimaan yksin.

Foorumin kokoontumisista ja keskustelujen etenemisestä vastaa foorumiohjaaja. Hän ohjeistaa tarvittaessa uusiin teemoihin, mutta pyrkii seuraamaan ryhmän toimintaa sivummalta. Tärkeintä on, että keskustelut lähtevät aina ryhmän toiveista ja tarpeista. Luottamuksellisuus ja avoimuus ovat ensiarvoisessa asemassa foorumin toiminnan kannalta.

Kymppikortit lyötiin pöytään Foorumixin Helmiseminaarissa 10.2.2016.

Kymppikortit – konkreettinen työväline keskusteluiden virittämiseen
Pilotoinnin myötävaikutuksesta hankkeessa on kehitelty Kymppikortit vertaisfoorumien konkreettiseksi työvälineeksi. Hankkeen projektipäällikkö Kaarina Latostenmaa ja SAMKin lehtori Tapio Myllymaa ovat toimineet foorumiohjaajina pilotointien aikana ja havainneet keskustelujen pysyttelevän toisinaan tiettyjen näkökulmien ympärillä. Vertaisryhmä tarjoaisi kuitenkin mahdollisuuden perehtyä esimiestyöhön uudenlaisista tulokulmista.

Foorumiohjaajien, pilottiryhmien ja hankehenkilöstön kehitystyöstä syntyi Kymppikortit, jotka tarjoavat kättä pidempää foorumien keskustelujen tueksi. Kymppikortit sisältävät nimensä mukaisesti kymmenen aihekorttia, joissa jokaisessa on oma yläteema ja neljä alateemaa. Pakassa on siis jopa 50 erilaista näkökulmaa keskustelujen virittämiseen – ja ainahan voi keksiä lisää.

Kymppikortit julkaistiin ja jaettiin osallistujille hankkeen Helmiseminaarissa, jossa ne pääsivät välittömästi herättelemään keskusteluja pöytäkunnissa. Ensikosketus kortteihin kirvoitti seminaariväessä varsin myönteisiä ajatuksia:

”Kymppikorttien äärellä virisi hyviä keskusteluja.”

”Olisi mukava kuulla jatkossa, miten eri työyhteisöissä kortit on otettu vastaan.”

”Tuntuivat näppärältä työkalulta keskustelun eteenpäin viemiseksi, antoivat vinkkejä ja ideoita!”

Lisätietoja Kymppikorteista ja vertaisfoorumitoiminnasta löytyy materiaalipankista www.foorumix.fi

Teksti: Niina Inberg, projektityöntekijä Foorumix-hankkeessa ja esteettömyys-tutkimusryhmässä
Kuvat: Inna Saarinen

Suursnautserityttö Muska tarvitsee fysioterapiaa

Muska kulkee kolmella raajalla hyppien. Pian aloitetaan pitkä kuntoutus.

Muskan nykyiset ongelmat ovat peruja jo vuodelta 2013, kun se jäi hevosen alle ja loukkasi vasemman takapolvensa. Tällöin polvea ei tarvinnut vielä operoida. Etummainen ristiside oli kuitenkin sen verran vaurioitunut, että se katkesi seuraavana talvena ja operoitiin. Leikkauksen jälkeen edettiin liikkuvuus- ja painonsiirtoharjoittelusta erilaisten terapeuttisten harjoitteiden ja muun muassa vesijuoksumattoharjoittelun kautta vapaaseen liikkumiseen.

Muska kuntoutui hyvin, mutta syksyllä 2015 samaisesta polvesta vaurioitui nivelkierukka, joka operoitiin loppiaisen jälkeen 2016. Leikkaus ei sujunutkaan oppikirjan mukaan, vaan siitä seurasi komplikaatioita ja niin kova kipu, että Muska ei käytä jalkaa, vaan kulkee kolmella raajalla hyppien. Takajalasta ovat lihakset surkastuneet, eikä Muska pysty aktivoimaan niitä lainkaan.

Aluksi aktivoidaan aivoja

Kipu ja muut hankaluudet on nyt saatu eläinlääkärin keinoin hallintaan ja edessä on aktiivinen ja pitkäaikainen fysioterapia. Ensimmäisessä vaiheessa lisätään tuntoaistin kautta aivoissa alueen aktiivisuutta. Tämä tapahtuu sekä passiivisen liikkeen kautta että pintatunnon kautta.

Passiivinen liike tarkoittaa tässä sitä, että eläinfysioterapeutti tuottaa manuaalisesti takajalkaan samanlaisen liikkeen kuin siinä olisi normaalissa kävelyssä. Pintatuntoa käytetään Muskan harjoituksissa siten, että tassun pohjaan tuotetaan painetta kämmenellä.

Terapeutti tukee muita niveliä niin, että simuloidaan samanlainen aistimus kuin oikeassa painonsiirrossakin tulisi. Passiivisten liikkeiden avulla ylläpidetään myös nivelten normaali liikkuvuus. Nivelet kiristyvät helposti käyttämättöminä.

Kun raaja ”herää”

Kun Muskan raaja vähänkin ”herää”, aloitetaan aktiiviset painonsiirtoharjoitukset.  Terapeuttiset harjoitteet ovat aluksi hyvin yksinkertaisia, esimerkiksi lantiosta työntämällä siirretään painoa heikolle raajalle.

Vähitellen harjoitteet vaikeutuvat, muun muassa terapiapalloja voidaan käyttää vaikeuttamaan alkuasentoa ja tekemään alustasta epävakaan.

Etujalat pallolla. Kuvan koira ei ole Muska – eikä suursnautseri. Muskan kuntoutus on vasta alussa.

Voimaharjoittelua seuraavaksi

Voimaharjoittelu otetaan mukaan heti kun Muska alkaa käyttää jalkaa. Aluksi treeni on superhidasta kävelyä, jolloin heikkoa jalkaa on helppo käyttää. Vähitellen edetään esimerkiksi ”istu-seiso” – harjoituksiin tai suoraan makuuasennosta liikkeelle lähtöön.

Fysioterapeutti auttaa varmistamaan liikkeen symmetrisyyden. Rappukävely on hyvää voimaharjoittelua siinä vaiheessa, kun takajalan käyttö on jo hallittua. Vaativampia harjoitteita ovat sitten myöhemmin ylämäkijuoksu tai hyppyharjoitukset. Näihin päästään kuitenkin vasta kun takajalkojen lihakset ovat vahvistuneet niin, että mitään ontumaa ei enää näy ja liike on kaikin puolin kontrolloitua.

Tarvittaessa fysikaalista hoitoa

Mikäli lihasaktiivisuus ei näillä harjoitteilla herää, voidaan käyttää apuna lihastimulaatiota. Se on tietyllä frekvenssillä ja pulssin pituudella toteutettua sähköhoitoa. Muista fysikaalisen hoidon menetelmistä käytetään muun muassa kylmää, mikäli lisääntynyt kuormitus aiheuttaa kipua.

Teksti on osa eläinfysioterapiaopintoihin liittyvää juttukokonaisuutta (lisää tulevassa Agorassa 1/2016) . Seuraava opintokokonaisuus (30 op) alkaa syksyllä 2016, haku maalis-huhtikuussa 2016.

Teksti: Hanna Tuominen, eläinfysioterapian vastuuopettaja SAMKissa ja Muskan emäntä
Kuvat: Sari Eskelinen; kuvaussuunnittelu ja toteutus: Saara Keränen & Tiina Bång. Kuvissa ei ole Muska, sillä sen kuntous vasta pääsemässä alkuun.

Yhteistyön Satakunta -seminaari mahdollisti järjestöjen ja kuntien välisen vuoropuhelun

Iloista puheensorinaa, Parastamistorin antimia ja yhteinen vankka visio toimivasta maakunnasta – tervetuloa Yhteistyön Satakunta -seminaariin. Tästä artikkelista voit lukea koosteen syksyn 2015 tapaamisesta. Seuraava, kolmas, kunta-, maakunta- ja järjestötoimijoiden yhteinen seminaari on sovittu SAMKin Tiilimäen kampukselle 15.9.2016.

Vuoden 2015 seminaarin tavoite oli yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen sekä yhteistyön lisääminen eri toimijoiden kesken, tulevaisuuden toimintaympäristön muutoksia ennakoiden.

Minuun kolahti: ryhmät nostivat esiin kohokohtia.

Asiantuntijapuheenvuoroilla ajatustyöhön

Jaakko Viitala Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmästä (JYTRY) siteerasi avauspuheenvuorossaan Jari Sarasvuota: työ on toimintaa, jolla pyritään lisäämään toisten hyvinvointia. Viitala totesi hyvien suunnitelmien jäävän valitettavan usein käsittelemättä. Hän painotti, ettei hyvien ideoiden haaskaamiseen ole enää yhteiskunnallamme varaa.

YTT Juha Heikkala (Valo ry) puhui ennakoinnista, johon kuuluu tulevaisuuskuvien luominen ja johon liittyy epävarmoinakin aikoina tietty yhteiskunnan pysyvyys. Heikkala painotti, että nyt on erityinen aika yhteiskunnassamme, aika jona tarvitaan yhteisiä, ihmisiä kokoavia foorumeja – kuten Yhteistyön Satakunta -tilaisuus.

– Tulevaisuus ei ole päälle tuleva juna, vaan se on tehtävä, Heikkala muistutti puheenvuorossaan. Suuria muutoksia tapahtuu Heikkalan mukaan jatkuvasti. Hän listasi muun muassa vapaaehtoistoiminnan jatkuvan lisääntymisen, väestön muuttamisen maaseudulta kaupunkeihin sekä sosiaalisen median käytön lisääntymisen. Heikkala painotti tulevaisuuden olevan mahdollisuus, johon jokaiselle tulee antaa tilaisuus osallistua matalalla kynnyksellä.

Porin kaupungin kehittämispäällikkö, VTT Timo Aro alusti aiheesta ”Kuntalaisten hyväksi yhteistyötä – miten järjestöt voimavaraksi”. Tulevaisuuden kuntien toimintaympäristö muuttuu globaalien ja kansallisten muutoshaasteiden johdosta. Tärkeintä onkin tietää, mihin suuntaan oma kunta muuttuu ja millainen palvelurakenne siellä on. Näin järjestöjen on helpompi miettiä sopivia yhteistyömuotoja oman alueensa edustajien kanssa. Aro totesi yhdeksi järjestöjen merkittävimmäksi tehtäväksi hiljaisten äänten esille tuomisen.

Tulevaisuuden Satakunnan suunnittelua

Satakunta on ainutlaatuinen maakunta – tästä kertoo oma Satakunnan järjestöstrategia 2035. Sen tarkoitus on olla maakunnan yhdistys- ja vapaaehtoistoimijoiden pitkän tähtäimen suunnitelma, jossa näkyy yhteinen ymmärrys ja näkemys tulevaisuudesta. Keskeisenä osana näkyvät yhteiset toimintaa ohjaavat arvot sekä visio ja toimintalinjat, joilla tulevaisuuden toimintaympäristön haasteisiin ja mahdollisuuksiin pystytään vastaamaan. Erityisen huomioitavaa tulevaisuuden kannalta on aktiivisten vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä. Länsi-Suomessa osallistutaan muuta maata enemmän vapaaehtoistyöhön.

Ryhmätöiden tekemistä ja tulevaisuuden suunnittelua.

Elinvoimainen, yhtenäinen ja tunnustettu yhdistys- ja vapaaehtoistoiminta verkostoituneessa Satakunnassa edellyttää järjestöiltä yhteisvastuullisuutta. Seminaarissa näkyi, kuinka kolmannen sektorin toimijat ovat ottaneet haasteen vastaan ja pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa muuttuvassa yhteiskunnassa.

Yhtenä esimerkkinä nousi kolmannen sektorin ja Satakunnan ammattikorkeakoulun välinen yhteistyö: opiskelijoiden mukaan ottaminen vapaaehtoistyöhön ja järjestötoimintaan. Muun muassa tällä tavoin tuodaan järjestö- ja vapaaehtoistyötä tunnetuksi nuorille aikuisille ja luodaan jo opiskeluaikana mahdollisuus verkostoitua oman alueen järjestöjen kanssa. SAMKin sosionomi- ja hoitotyön opiskelijat suorittavat opintoihinsa kuuluvasti vapaaehtoistyötä oppiakseen järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä tiedostaakseen vapaaehtoistyön merkittävyyttä.

Tuloksia saatiin

Ryhmätyössä oli mukana kymmenen ryhmää, jotka työskentelivät aamupäivän aikana Heikkalan alustuksen pohjalta. Ryhmissä nostettiin esiin vapaaehtoisjärjestöjen roolien kirkastaminen ja muutos.

Tämän avulla pyrittäisiin selventämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin työalueet. Iltapäivällä pohdittiin tilaisuudessa esille tulleita kohokohtia ja sitä, mihin mahdollisuuksiin tai haasteisiin käytännössä tartutaan ja mitä lähdetään viemään eteenpäin. Pohdinnoissa korostuivat verkostoituminen ja uudet toimintamallit. Kaksi ryhmää sopi tapaamisen verkostoitumisen tehostamiseksi.

Iltapäivän ryhmätyötulosten esillepanoa

Opiskelijat kokivat olevansa etuoikeutettuja päästyään osallistumaan Yhteistyön Satakuntaan heti opintojensa alettua. Samaan pöytään pääseminen ja Satakunnan tulevaisuudesta keskusteleminen vaikutusvaltaisten satakuntalaisten kanssa oli hieno kokemus.

Suuri osa osallistujista toivoi perinnettä jatkettavan vuoden päästä uudella kokoontumisella. Tapahtumaan osallistuneista 26 % oli miehiä ja 74 % naisia. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli jopa 110 – moninkertaisesti edellistä seminaaria enemmän.

Lopuksi osallistujat vastasivat kyselyyn seminaarin kehittämiseksi. He antoivat kouluarvosanaksi 8,7, ja 51 % ilmoitti osallistuvansa ensi vuonna järjestettävään seminaariin, 49 % mahdollisesti osallistuvansa. Osallistujat kertoivat saaneensa runsaasti uusia ideoita oman järjestönsä toiminnan parantamiseksi sekä uusia kontakteja verkostoitumista varten.

—
Yhteistyön Satakunta tarjoaa avoimen foorumin keskinäiseen vuoropuheluun sekä mahdollisuuden vertaisarviointiin. Jokaisella toimijalla on tilaisuus ottaa käyttöön muiden hyväksi havaitsemia toimintakäytäntöjä, ja muokata ne omiin tarpeisiin sopiviksi.

Parastamistorilla tapahtuman osallistujat kiertelivät tutkiskellen kojuja, joissa kerrottiin järjestö- ja vapaaehtoistyön onnistuneista saavutuksista. Mukaan tarttui esite jos toinenkin ja erityisesti käyntikortteja vaihdettiin tiuhaan tahtiin.

Seminaari järjestettiin SAMKin Tiilimäen kampuksella. Järjestäjänä toimi Satakunnan Järjestöyhteistyöryhmä.

Teksti: Tapio Myllymaa, Lehtori, KM, Hanna Rautava-Nurmi, Lehtori, TtM, sekä hoitotyön opiskelijat Pekka Frantsi, Toni Lempinen, Helena Lindberg ja Tiia Mannonen
Kuvat: Kirsi-Maria Rantonen

SAMKissa on meneillään tutkintouudistus

SAMKissa on meneillään tutkintouudistus, jolla tähdätään

– entistä paremmin työelämän osaamistarpeita vastaavaan korkeakoulutukseen

– entistä joustavampaan ja opiskelijalähtöisempään oppimiseen

– entistä parempaan monialaisuuden hyödyntämiseen

– entistä tehokkaampaan asiantuntijaosaamisen hyödyntämiseen opetuksessa

– uusien pedagogisten mallien käyttöönottoon opetuksessa

– uusien oppimisympäristöjen kehittämiseen ja hyödyntämiseen.

Entistä parempi työelämävastaavuus

Perustaitojen osaaminen, monialaisuus, moniosaaminen, asiakas- ja palveluosaaminen, vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot, yhteisöllisyys, käyttäjälähtöinen ajattelu, liiketoimintaosaaminen, yrittäjyysosaaminen, energia- ja ympäristöosaaminen, elinkaariajattelu, digiosaaminen, turvallisuus ja riskienhallinta, kansainvälisyys- ja monikulttuurisuusosaaminen, osaamisen johtaminen, verkostotoiminnan osaaminen, luovuus, eettisyys.

Tuttuja asioita, jotka toistuvat osaamistarvekartoituksissa työhön liittyvinä osaamisodotuksina. Tutkintouudistuksen myötä syntyvissä opetussuunnitelmissa tehdään näkyväksi tällainen geneerinen, korkeakoulutasoinen osaaminen ammatillisen substanssiosaamisen rinnalla.

Entistä joustavampaan ja opiskelijalähtöisempään oppimiseen

Osaamisen personointi on yksi päivän sanoista. Se tarkoittaa vastuun ottamista oman osaamisen kasvusta, mikä näkyy henkilökohtaisessa opintosuunnittelussa ja opintovalintojen tekemisessä. Opiskelijan oma rooli oppimisessa kasvaa. Häneltä odotetaan oman toiminnan johtamista, itsesäätely- ja itsearviointitaitoja, mutta myös verkottumista ja verkostojen hyödyntämistä osana oppimista.

Personointi tarkoittaa myös sitä, että koulutuksessa tarjotaan mahdollisuus opintosuunnitelman henkilökohtaistamiseen. Eri koulutusaloilla valinnan mahdollisuudet ovat erilaiset, riippuen siitä, kuinka säädeltyjä alan tutkinnot ovat. Jossain määrin kuitenkin kaikissa tutkinnoissa valinnaisuutta on jo lakisääteisestikin oltava. Minimissään se SAMKissa tarkoittaa 10–15 opintopistettä vapaasti valittavia opintoja, jossain koulutuksessa liikkumavara voi olla jopa 45 opintopistettä. Monialaisuus saman katon alla tuo uusia mahdollisuuksia opiskelijalle tutkinnon personointiin.

Opetusmenetelmien kehittyminen edellyttää myös sitä, että opiskelija kantaa oman vastuunsa oppimisesta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Flipped Classroomin (käänteinen luokkahuone) tuleminen opetuksen menetelmävalikkoon. Siinä ajatuksena on, että lähiopetus ja opettajan antama ohjaus hyödynnetään erilaisina ohjattuina harjoituksina, jotka perustuvat itsenäisesti opiskeltuun teoria- tai harjoitusta tukevaan aineistoon.

Työelämälähtöisyys on tullut ja tulee koko ajan vahvemmin mukaan koulutukseen. Se näkyy nyt jo laajasti harjoittelussa, erilaisissa työelämän kanssa tehtävissä projekteissa ja opinnäytetöissä. Se tulee näkymään työn opinnollistamisessa silloin, kun työssä käyvän opiskelijan työtehtävät vastaavat meneillään olevaa AMK-koulutusta. Työn opinnollistamisen polulla olemme alkutaipaleella, mutta se tuo kiinnostavan lisän joustavaan, opiskelijalähtöiseen oppimiseen.

Elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta on tullut tärkeä osa opiskelupolkua. Puhumme AHOToinnista, joka toteutuessaan poistaa turhaa uudelleen kouluttautumista, nopeuttaa opinnoissa etenemistä ja lisää opintojen mielekkääksi kokemista.

Entistä tehokkaampaan asiantuntijaosaamisen hyödyntämiseen opetuksessa

Oppimaan oppimisen ”just in time” -arvo kasvaa. Opetussuunnitelmien toteutuksessa tulee tärkeäksi tunnistaa, mitä osaamista missäkin vaiheessa koulutusta erityisesti tarvitaan. Tämä edellyttää hyvää suunnitteluyhteistyötä, yhteisopettajuuden toteutumista, toiminnallisten menetelmien käyttöönottoa, projektimaisuutta opetuksen suunnitteluun ja halua kokeilla uutta. Esimerkiksi kansainväliseen projektiin voidaan liittää kielenopetus, talousaineisiin tai tekniikan substanssiaineisiin matematiikka tai fysiikka ja tuotekehitysprojektiin projektiteorian opinnot – yhteisopettajuutena, ajallisesti opetus integroiden. Yhteisopettajuuden lisääntyminen tuo oman mausteensa myös työ- ja työjärjestyssuunnitteluun, joilla tuetaan yhteisen tekemisen toteutumista.

Asiantuntijuuden entistä parempaan hyödyntämiseen opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa tähdätään SAMKissa osaajapoolityöskentelyllä ja koulutusalarajat ylittävällä vuoropuhelulla. Osaajapoolit muodostuvat asiantuntijaopettajista SAMKin laajuudella. Poolissa määritellään, mitä osaamista sen pitää tuottaa, jotta opetus vastaa tämän päivän ja tulevaisuuden osaamistarpeeseen. Poolit myös pitävät huolen siitä, että opetussuunnitelmatasolla kuvattu osaaminen on jatkossakin ajantasaista. Opetussuunnitelmaprosessiin uusi työskentelymalli tuo ketteryyttä. Jatkossa OPS-työssä voidaan kehittää entistä joustavammin opetussuunnitelman osia ja luopua laajoista, muutaman vuoden välein toteutetuista OPS-uudistuskierroksista.

Entistä parempaan monialaisuuden hyödyntämiseen

SAMKissa on tutkintouudistukseen liittyen tunnistettu useita ns. rajat ylittäviä osaamisia. Näistä on asiantuntijaopettajien voimin muodostettu osaamiskokonaisuuksia, joita voidaan opintojaksoina toteuttaa. Yhteisiksi osaamistarpeiksi on tunnistettu yrittäjyystaidot, työyhteisötaidot, opiskelun edellyttämät valmiudet, viestintä ja kielet sekä projektitoiminnan osaaminen. Kaikkia koulutuksia koskevat myös korttikoulutukset, joilla osoitetaan oikeus työskennellä harjoittelupaikassa tai osallistua esimerkiksi laboratorio-opetukseen. AMK-tutkintoon sisältyy tyypillisesti myös johtamisen, laadunhallinnan ja markkinoinnin osaamista sekä asiakaspalvelu- ja talousosaamista. Koulutusalarajat ylittävinä tullaan tarjoamaan myös digivalmiuksien osaamista, automaatio-osaamista, oikeudellista osaamista, palvelumuotoilua ja monikulttuurisuusosaamista.

Uusien pedagogisten mallien käyttöönottoon opetuksessa

Digitaalisuus on tullut opetuksen kehittämistavoitteisiin voimalla ja opettajien mahdollisuus täydennyskoulutukseen ja uuteen perehtymiseen on tärkeää. SAMKissa perehdytys verkossa tapahtuvaan opetukseen on jatkuvaa ja apua opettaja saa aina tarvitessaan verkkopedagogiikan ja -ympäristöjen erityisosaajilta. Tämän lisäksi alkamassa on laaja pedagoginen koulutus osana henkilöstökoulutuksia.

Digitaalisuus tuo mukanaan uusia välineitä ja kanavia oppimiseen. Ne puolestaan ovat muovaamassa opettajan työtä entistä enemmän ohjaavaan suuntaan. Painopiste siirtyy opettamisesta oppimiseen ja opettajasta opiskelijaan. Hienoinkaan opetusmenetelmä ei tuota tulosta, jos ei synny oppimista – ja toisaalta hyvin monenlaisin tavoin voidaan oppia uutta.

Digitaalisuus on noussut digiloikkatavoitteiden myötä keskiöön. Sitä edeltävänä ja sen rinnalla on opetusmenetelmiä haluttu kehittää yhteistoiminnalliseen ja vuorovaikutteiseen suuntaan. Nämä eivät ole toisiaan pois sulkevia, vaan täydentäviä. Tärkeää on tullut kyvystä tunnistaa ja hankkia uutta tietoa ja taidosta soveltaa sitä osana ongelmanratkaisua, yhdessä, verkottuen ja tietoa tuottaen.

Uusien oppimisympäristöjen kehittäminen ja hyödyntäminen

SAMK on uuden edessä fyysisiä oppimisympäristöjä kehitettäessä. Raumalle on juuri valmistunut SAMK-kampus Rauma ja Porissa otetaan vuonna 2017 käyttöön uusi SAMK-kampus. Samalla kehitetään digitaalista oppimisympäristöä tuomalla tiloihin uusia verkko-opetuksen ja digitaalisen opetuksen sovelluksia. Opiskelijoiden omat mobiililaitteet tulevat osaksi opetusta ja toisaalta kampusrakennus itsessään on teknologinen oppimislaboratorio.

Yhteistoiminnallisten opetusmenetelmien tulo näkyy tilasuunnittelussa avoimiin tiloihin rakentuvina tiimityön tiloina, myös kirjasto tulee näkyväksi osaksi oppimisympäristöä itseopiskelu- ja ryhmätyötiloineen. Tenttiakvaarion käyttö tuo joustavuutta opintojen suorittamiseen.

Oppiminen edellyttää yhä useammin enemmän oikeanlaista mielentilaa kuin fyysistä luokkahuonetta. Oppimisympäristö on yhä useammin joko kokonaan tai osittain virtuaalinen, hyvin rakennettu, vuorovaikutuksellinen tila, jossa opetus on hyvin suunniteltu ja tapahtuu ohjatusti ja yhdessä. Edelleen tarvitaan myös esim. kädentaitoja soveltavaa ohjattua, tilaankin sidottua oppimista, jos se pedagogisena ratkaisuna tuottaa tavoitellun oppimistuloksen parhaiten.

Uudet oppimisympäristöt tuovat uusia elementtejä ja osaamistarpeita opetukseen, esimerkiksi tietoturvallisuus ja tekijänoikeudet ovat niissä osa oppimista ja verkottuneessa työelämässä tarvittavaa ammattitaidon kehittymistä. Opettajan tulee osata myös ohjata opiskelijaa näissä kysymyksissä osana opintoja.

 

Teksti: Eeva-Leena Forma