Opetusministeri Krista Kiuru: Jokaisella alueella on jatkossakin ammattikorkeakoulu

Agora kysyi opetusministeri Krista Kiurulta, mikä on ammattikorkeakoulujen merkitys ja painoarvo juuri nyt. Ammattikorkeakouluthan tulivat koulutusjärjestelmään 1990-luvun alussa.
– Koulutustason nosto on ollut selkein asia, mikä ammattikorkeakoulujärjestelmällä saatiin aikaiseksi. Se on ollut iso juttu pienelle maalle, sanoo Krista Kiuru epäröimättä.

Kiurun mukaan AMK-järjestelmä on puolustanut paikkansa. Siitä on hyötynyt erityisesti Satakunta, jolle on eduksi, että alueella on oma vahva ammattikorkeakoulu.
– Ammattikorkeakoulu parantaa alueen kilpailukykyä ja tuo korkeakoulutettua työvoimaa alueelle. Oman ammattikorkeakoulun kautta työvoimaa myös jää enemmän omalle alueelle, jos vain työpaikkoja on tarjolla.

Lue koko haastattelu Agorasta

Kuva: Veera Korhonen

Norjan offshoressa mahdollisuuksia suomalaisille

Offshore-teollisuus on Länsi-Suomessa merkittävä teollisuuden ala. Alihankkijoilla on omat riskinsä.
– Saattaisi olla paikallaan, että yritys toimittaisi tuotteensa suoraan ulkomaille. Näin ei ole ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kuvaa tilannetta Teemu Santanen.

SAMK on aloittanut offshore-hankkeen, jonka tavoitteena on löytää Norjasta sellaisia tuotteita, joita alihankkijat täällä voivat tehdä.
– Tämä on projekti, jossa autetaan luomaan kontakteja ja annetaan koulutusta, sanoo Anssi Pajala.

Lue koko haastattelu yhteystietoineen.

Kuvassa Teemu Santanen (vas.) ja Anssi Pajala. Kuva: Anne Sankari

 

Siru Innovations – korkean teknologian yhteistyökumppani

Opiskelijoiden tavoitteena on, että opiskeluprosessi johtaa työllistymiseen omalle alalle tai oman yritystoiminnan perustamiseen. Sama tavoite oli aikoinaan Jarkko Mäkivaaralla. Nyt Mäkivaara haluaa olla mukana auttamassa nykyisiä opiskelijoita.
– Siru haluaa olla mukana opiskelijoiden ideoiden hahmottamisessa ja tutoroinnissa. Ajatuksena on antaa yritystoiminnasta realistinen kuva ja samalla innostaa opiskelijoita kokeilemaan rahkeitaan, kertoo vuonna 1995 SAMKista ensimmäisestä tietotekniikan ryhmästä valmistunut Siru Innovations Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jarkko Mäkivaara.
– Ajatuksena on tuoda teollisuudessa jo käytössä olevia nykyaikaisia suunnittelumenetelmiä lähemmäksi koulumaailmaa ja näin saada uusia alan osaajia Satakuntaan. Heille on kysyntää. Tähtäimenä on, että nämä osaajat työllistävät itsensä yrityshautomotoiminnan kautta tai alan työpaikkoihin.

Lue koko artikkeli näköislehdestä.
Kuva: Nelly Stenroos

”My Way” – merenkulun alumnin tarina

Tatu Korhonen

Teksti: Tatu Korhonen, Merikapteeni (ylempi AMK) – Lue Tatu Korhosen teksti lyhyempänä kolumnina Agorasta

Merenkulkuala on laaja käsite, ja niin sanotun maasektorin osuus kasvaa koko ajan. Varsinainen laivojen kuljettaminen osana logistisia ketjuja tai viihdeteollisuutta on muuttunut entisaikojen merimiestyöstä. Ennen oli rannikkokaupungeissa varsin tavallista, että nuoret miehet lähtivät merille, seilasivat muutaman vuoden ja hakeutuivat maatöihin kokemuksia rikkaampina. Vain osa otti siitä lopullisen ammatin ja kouluttautui vastuullisempiin tehtäviin merenkulku- ja teknisissä opistoissa. Nykyisin kaikki on toisin – ja oma kauppalaivastommekin seilailee melkeinpä enää vain vanhojen merimiesten jutuissa. Globalisaatio on muuttanut varustamojen omistuspohjan kansainväliseksi ja laivaväki on usein otettu sieltä, missä työvoima on edullista. Kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö säätelevät alusten käyttöä, turvallisuutta ja laivaväen pätevyyksiä aivan toisella tavalla kuin niin sanottuun vanhaan hyvään aikaan. Laivapalvelu on muuttunut usein yksitoikkoiseksi, vaikkei haitari oikeasti kannella ennenkään soinut…

Laivat ja niiden toimintojen johtaminen ja hoitaminen ovat ikään kuin merenkulun jäävuoren huippu. Se onkin vain yksi tärkeä osa hyvin monisäikeistä ja laajaa kansainvälistä toimintaa, josta koko hyvinvointimme ja nykyinen maailmanjärjestys on täysin riippuvainen. Merenkulku yleisnimityksenä mielletään liian suppeana. Navigoinnin, tekniikan ja merimiestaidon lisäksi siihen kuuluu kansainvälistä liiketaloutta, juridiikkaa, ympäristöasioista, logistiikkaa, riskienhallintaa jne. Merenkulku voidaan maailmalla merenkulkumaissa mieltää ”merenkulkutieteenä”, jonka eri alojen opetus on keskitetty erityisiin merenkulkuyliopistoihin. Elinikäinen oppiminen ei ole näissä merenkulkumaissa vain tyhjä iskulause, vaan tie laivatyöstä maaorganisaatioihin on silotettu monenlaisin kouluttautumismahdollisuuksin. Ilman ”merenkulkutieteen” opintoja ei maatyöpaikkoihin ole asiaa, mutta toisaalta ainoastaan ammattimerimiehenä toimineella on paras pohja alalle. Vaikka vain muutamissa merenkulkuyliopistoissa on mahdollista saada tutkijakoulutusta ja suorittaa tohtorin tutkinto, on niistä kuitenkin lähes poikkeuksetta suora mahdollisuus jatkaa opintoja suoraan jossain toisessa yliopistossa tai korkeakoulussa. Suomi on tämä ”lähes”.

Itse olen tätä elinikäisen oppimisen ajatusta pyrkinyt pitämään ohjenuoranani. Maailma – ja merenkulkukin – muuttuu niin kovaa vauhtia, että tietoja on päivitettävä koko ajan. Itse aloitin merimiesurani ”vanhaan aikaan”, kesälomaseilurina lukiossa. Arvostus ei noihin aikoihin ollut kovin korkealla. Kun merenkulkualan koulutusta uudistettiin ja puhuttiin erityisen oman korkeakoulunkin perustamisesta, päätin ”lopullisesti” valita merenkulun elämänurakseni ”kunniakkaamman” sotalaivastouran sijaan. Ylioppilastutkinnon suorittaneille järjestettiin oma ammattikoulukurssinsa Helsingin Merenkulkuoppilaitoksessa, jonne minäkin hakeuduin. Puolivuotisesta kurssista oltiin voitu karsia kaikki jo lukiossa opitut yleissivistävät aineet, ja keskityttiin merimiehen perusopintolinjan käytännön aineisiin. Tuohon aikaan oli merimiehistä pulaa, ja jo ennen kurssin viimeistä päivää olinkin jo lähes toisella puolella maapalloa laivan päällä. Parilla laivalla maailmaa kierrettiin, ja sitten olikin aika pyrkiä perämiesopintoihin – Kotkan Merenkulkuopiston 2-vuotiselle perämiehen opintolinjalle, jossa oli useita kurssikavereita Helsingistä. Opintojen jälkeen jatkui pallon kiertäminen Suomen lipun alla eri laivoissa, nyt perämiehenä. Maailmanluokan merenkulun lama iski kuitenkin lähes yllättäen – villin linjan laivat myytiin yksi toisensa jälkeen ja praktiikan keruu alkoi vaikeutua…

Merenkulkualan Koulutuskeskus oli kehittänyt ruotsalaisen etäopintoaineiston pohjalle Merenkulkutalouden kurssin, jota mainostettiin korkeakoulutasoisena, ja itse asiassa tulevan akateemisen merenkulkukoulutuksen alkuna. Sinnepä minäkin ilmoittauduin – opiskelin ruotsinkielisiä kirjoja ja kävin Turussa tenttimässä. Aikanaan valmistuinkin – todennäköisesti aivan ensimmäisten joukossa. Olin jo tuolloin merikapteenin 2-vuotisella opintolinjalla, jonka olin päättänyt suorittaa Turussa, jossa oli alettu ottaa suomenkielisiä opiskelijoita ruotsinkieliseen koulutukseen. Meitä olikin siellä monta entistä koulukaveria aikaisemmista opinahjoista, ja erinomainen mahdollisuus ruotsinkielen opiskeluun. Laivatyöpaikkojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi, jonka vuoksi päätin jatkaa opintoja korkeakoulussa. Suomessa ei kuitenkaan merenkulkualan korkeakoulutasoista, tutkintoon johtavaa koulutusta ollut tuolloin saatavilla, joten päätin hakeutua ulkomaille. Apurahojen turvin pääsin aloittamaan opinnot Liverpoolissa, Isossa-Britanniassa ”Master of Science in Shipping and Maritime Studies” -tutkintoa varten. Kun olin jättänyt sisään opinnäytetyöni ”The Finnish Winter Navigation with Special Reference to Forest Product Exports”, ehdin vielä seilata viimeisessä laivassani. Palattuani sitten Suomeen tutkintotodistus taskussa, nyt myös englanninkieli saatettuna hyvälle tasolle, työllistyin hyvin nopeasti, ja olin jo syksyllä Finnlines-varustamon konttorissa turvallisuus- ja merivakuutustehtävissä, joita ehdinkin tehdä parikymmentä vuotta. Elinikäisen oppimisen ajatusta pääsin jatkamaan työssä oppimisen ohella erilaisilla kursseilla ja kansainvälisissä seminaareissa. Ennen varustamon siirtymistä ulkomaalaisomistukseen ja työurani päättymistä ehdin päivittää laajemman merenkulun tietojani Lontoossa vuoden mittaisella etäpainotteisella kurssilla ”Diploma in Ship Management”.

Tauon työelämässä päätin käyttää hyödyllisesti, ja opinnot Satakunnan ammattikorkeakoulun Merenkulun hallinnon koulutusohjelmassa alkoivat juuri sopivasti. Vaikka ”old-timerina” en ollut opiskellut samanlaista merikapteeni (AMK) -tutkintoa kuin muut opiskelijat, pääsin merenkulun ammattilaisena nopeasti opiskelurytmiin kiinni. Uusi työpaikkani vakuutusmeklarina vei kuitenkin niin paljon aikaani, että päätin valmistua mahdollisimman nopeasti. Kun sain Suomen merenkulun tukilainsäädäntöä koskevan opinnäytetyöni ja loput kurssisuoritukset valmiiksi, 19.10.2012 minulla oli ilo juhlia uutta titteliä: Merikapteeni (ylempi AMK), englanniksi Master of Marine Technology. Tutkimustyö oli erittäin mielenkiintoista, koska olin saanut kokea paljon aiheeseen liittyvää jo merimiesvuosinani ja sittemmin Finnlines-yhtymässä. Päätin syventää osaamistani tutkijakoulutuksella, ja minut hyväksyttiinkin aloittamaan ”PhD in Maritime Affairs” -tutkintoon johtavat opinnot YK:n alaisessa World Maritime Universityssä Malmössa. Mikäli saan apurahoituksen kuntoon, hyväksyn yliopiston tarjoaman mahdollisuuden ja aloitan neljän vuoden urakkani Suomesta käsin työn ohessa. Tutkimustyön aihe on nyt syvempi ja laajempi, pitäen sisällään näkökohtia turvallisuuden ja kehitysmaiden suuntaan. Olen optimistinen…

Suomen merenkulun puolesta toivon totisesti, että päteviä tutkijoita olisi jatkossa saatavilla. Kotimaiseen tutkijakoulutukseen pääseminen suoraan ilman siltaopintoja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen on tavoite, jonka puolesta ainakin minä liputan. Niin – ja elinikäisen oppimisen…

Ylös sängystä – Päivystys on ottanut ison harppauksen iäkkäiden hoidossa

Satakunnan keskussairaalan yhteispäivystyksessä käy päivittäin kymmeniä iäkkäitä potilaita. Suomen ikärakenteen vuoksi potilaiden määrä nousee tulevaisuudessa huimasti. Iäkkäät potilaat eivät voi jäädä päivystykseen, mutta heidän oikea paikkansa ei välttämättä ole myöskään vuodeosastolla. Miten iäkkäiden kuntoutus saadaan heti käyntiin ja potilaat selviytymään hyvin kotona?

– Tutkimuksien mukaan kuntouttava toiminta on perinteisesti alkanut vasta päivystyshoidon jälkeen. Toimintakykyisyyden kartoitus, johon liittyy kuntouttava näkökulma, pitäisi alkaa jo päivystyksessä, sanoo geronomi (AMK) Nina Halminen, jonka opinnäytetyö Iäkkäät ylös sängystä jo päivystyksessä selvitti yhteispäivystyksen ammattilaisten käsityksiä omasta toiminnastaan ja yhteistyöstä fysioterapeutin kanssa. Halminen valmistui lokakuussa geronomiksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

Halminen toimii geriatrisena sairaanhoitajana keskussairaalan yhteispäivystyksessä tiettävästi ainoana Suomessa. Iäkkään potilaan hoidon asiantuntemuksesta on selvästi hyötyä päivystyksessä.

– Iäkkäitä potilaita osataan totta kai hoitaa, mutta tämän myötä olemme saaneet uutta tietoa. Potilaiden ei tarvitse tulla päivystykseen uudelleen, kun heti osataan puuttua oikeisiin asioihin. Jatkohoitopaikkojen kanssa tehdään tiiviimpää yhteistyötä ja iäkkäät saadaan ohjattua oikeisiin paikkoihin. Heitä ei viedä turhaan vuodeosastolle, jos ei ole tarvetta, kertoo päivystyksen toimialueen ylihoitaja Katriina Peltomaa.

Ikäihmiset tulevat päivystykseen usein sen takia, että yleistila huononee tai kotona ei pärjää.
Sairaanhoitajana päivystyksessä toimivan Nina Leppäniemen työtehtävänä on arvioida potilaiden hoidon kiireellisyys.

– Tulosyy ei kerro ammattilaisille potilaan voinnista tai asian kiireellisyydestä riittävästi. Tästä syystä tulee selvittää iäkkään potilaan liikkumiskyky, aikaisempi toimintakyky, neste- ja ravintotila, lääkehoito sekä esim. muistin tila. Nykyään voimme kutsua fysioterapeutin tai sairaanhoitaja – geronomin paikalle. Lisäksi mietimme, voisiko potilasta kannustaa makuulta esimerkiksi geriatriseen tuoliin tai pyörätuoliin, Leppäniemi kertoo.

– Voimme selvittää nyt enemmän potilaan taustoja ja käydä keskusteluja yhdessä potilaan, hänen läheisensä ja fysioterapeutin kanssa. Voimme selvittää, mikä äkillisen toimintakyvyn laskemisen tai kotona pärjäämättömyyden taustalla on, Halminen sanoo.