Hikoilussakin on tutkimussarkaa

SAMKin hyvinvointia edistävä teknologia- sekä automaatiotutkimusryhmä yhdistävät voimansa hyvinvoinnin edistämiseksi ja oikeanlaisen teknologian kehittämiseksi. Konkreettisia esimerkkejä on lukuisia, mutta ajankohtaisena mainittakoon ruotsalaisyhteistyössä toteutettava MakesSense! -projekti. Hankkeessa kehitetään mm. konenäkö- ja RFID teknologiaan perustuvia anturointimenetelmiä hikoilun analysointiin. Sovelluksia sopiville antureille löytyy niin liikkumaan aktivoinnin kuin hoitotyön saralta.

SAMKilla on erityisen hyvät lähtökohdat yksilölähtöisen teknologian kehittämiseen, sillä osaamisemme kattaa koko ketjun hoitotyöstä teknologiasovelluksiin. SAMKilla onkin keskeinen rooli oikean asiakastarpeen ja teknologian mahdollisuuksien yhteensovittamisessa ja toimialojen välisessä tulkinnassa. Tutkimusryhmät valmistelevat parhaillaan uutta yhteishanketta, jonka tarkoituksena on palvella laajemmin erityisesti satakuntalaisia toimijoita.

Hankkeesta lisää:

http://www.samk.fi/hankkeet/makessense!

Projekti-insinööri Tommi Lehtinen ilmoittautui vapaaehtoiseksi polkijaksi, kun tarvittiin hikoilijaa. Tekniikan harjoittelijat Janika Tommiska ja Jere Aho huolehtivat hikoilijan lämpö- ja lähi-infrapunakuvauksista.

Projekti-insinööri Tommi Lehtinen ilmoittautui vapaaehtoiseksi polkijaksi, kun tarvittiin hikoilijaa. Tekniikan harjoittelijat Janika Tommiska ja Jere Aho huolehtivat hikoilijan lämpö- ja lähi-infrapunakuvauksista.

Hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmän vetäjä Sari Merilampi ottaa Tommi Lehtiseltä hikinäytteitä RFID-tunnisteelle.

Hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmän vetäjä Sari Merilampi ottaa Tommi Lehtiseltä hikinäytteitä RFID-tunnisteelle.

Sari Merilampi tutkii hiellä kostutetun tekstiilitunnisteen lähettämän signaalin muutoksia.

Sari Merilampi tutkii hiellä kostutetun tekstiilitunnisteen lähettämän signaalin muutoksia.

 

Teksti: Sari Merilampi, kuvat: Pauli Valo

Botnia_atlantica

 

Verkko-opinnot mahdollistavat toiminnanjohtajan opiskelun

Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin oleva porilainen Heidi Särkipaju yhdistää aikuisopiskelun, opiskelijatalo Saikun toiminnanjohtajana toimimisen, perhe-elämän sekä palvelukoiraharrastuksen sujuvasti joustavan opiskelun avulla.

– Muutin Poriin vuonna 2002 ja aloitin opinnot yliopistokeskuksessa.  Ala ei minulle kuitenkaan ollut se oikea ja siirryin nopeasti työelämään kaupan alalle.

Heidin yhdistysaktiivi tausta toi hänet vuonna 2010 työskentelemään Porin kaupungille Porin opiskelijayhdistys ry:n toiminnanjohtajaksi. Niissä töissä hän on edelleen.

SAMKissa Heidi aloitti opinnot syksyllä 2012.
– Olin jo pidempään miettinyt opintojen jatkamista, mutta elämäntilanteeni ei mahdollistanut kokopäiväistä opiskelua. Kiinnostuksekseni oli viimeisen työpaikkani myötä varmistunut julkishallintoon. Tutkiessani SAMKin koulutustarjontaa huomasin tarjolla olevan joustavamman aikuisopiskelumuodon, joka sopisi elämääni.

Opiskelemaan lähtiessään Heidi odotti, että opiskelu vaatii rankkaa raatamista.
– Odotin uusia asioita ja asiakokonaisuuksia, joiden opiskelu helpottaisi jokapäiväistä työtäni. Odotukseni ovat täyttyneet, vaikka olen yllättynyt, kuinka helppoa opiskelu voi olla työn ohessa.

Aikatauluttamalla hommat hoituu

Täyspäiväinen työ, perhe-elämä ja koiraharrastus kuulostavat aikaa vieviltä asioilta. Miten Heidi onnistuu yhdistämään opiskelun tähän?
– Aikatauluttamalla. Joka päivä opiskelu ei innosta, eikä tarvitse innostaakaan. Olen tehnyt itselleni aikataulun kalenteriin, johon olen kurssien alussa kirjannut tehtävien palautuspäivät ja päivät jolloin tehtäviä teen. Vapaapäivät on myös tärkeä kirjata kalenteriin.

Heidi neuvoo kuitenkin, että itselleen tulee olla armollinen ja joskus unohtaa koulutehtävät.
– Lähes kaiken olen pystynyt suorittamaan verkossa esitelmistä ryhmätöihin ja tentteihin. En pystyisi opiskelemaan ilman verkko-opintoja. Ne ovat loistava mahdollisuus ja järjestelmät toimivat mutkattomasti. Erityisiä ATK-taitoja ei edes tarvita, jotta järjestelmien käytöstä selviää.

Heidille verkossa opiskelu on ominta ja hän käykin harvoin itse kampuksella. Ilmapiiri on kuitenkin hänen mielestään välitön. Opiskelijat ja opettajat sparraavat toisiaan.
– Tämä auttaa monessa vaikeassa kohdassa. Opiskelijoiden antama vertaistuki on korvaamatonta.

Onko Heidi valmis suosittelemaan koulutusta?
– Ehdottomasti! Jokaisen joka on alasta kiinnostunut, kannattaa hakea opiskelemaan ja parantaa ammattitaitoaan. Opiskelu ei ole vain ihan nuoria varten.

Teksti: Marika Virtanen
Kuva: Harri Joensuu

INFO | Opiskelijatalo Saikku on satakuntalaisen opiskelijakulttuurin keskipiste ja se toimii yhteisenä olohuoneena ja kohtauspaikkana ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijoille Porissa. Saikku on ainoa laatuaan: Se on toteutettu ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteistyönä. Missään muualla Suomessa ei ole vastaavaa yhteistyötä.

Sweet home inside outside

2013_1_Ag_Sweethomeinsideoutside_web

Viljami Heinonen: Sweet home inside outside, 145 x 160 cm, akryyli ja spray kankaalle, 2013.
Viljami Heinonen, syntynyt 1986 Tampereella. Kotipaikka Vesilahti. Valmistunut SAMKista kuvataiteilijaksi 2012.

”Työskentelen mielelläni isoille maalauspohjille, joiden avulla pyrin mahdollistamaan rennon ja fyysisen otteen maalatessani. Tasapainottelen kontrollin ja intuition välissä. Intuitiivinen työskentely mahdollistaa tunnelatauksen esiintuomisen, mutta visuaalisesti eheään kokonaisuuteen pyrittäessä on myös osattava pysähtyä järkeilemään. Maalaan enimmäkseen akryyliväreillä käyttäen mukana muun muassa paperikollaasi-tekniikkaa ja spray-maaleja. Teosteni aiheet ja sisältö vaihtelevat teossarjoittain. Uusimmissa maalauksissani käsittelen mm. rakenteellisuutta ja luhistumista, järjestyksen ja epäjärjestyksen vastakohtaisuutta.”

Lisätietoja: viljami.heinonen(at)gmail.com, p. 0400 625 905.

Viljami Heinonen yhteisnäyttelyssä Poriginal Galleriassa Porissa 8.3.-26.3.

Yhdessä onnistumisen iloa – tuplakepillä esteettömämpää liikuntaa

Jumppakepillä tai vaikka harjan varrella voi tehdä tehokkaita liikkeitä kaikille sopivaan tapaan, ja niska sekä hartiat kiittävät.  Mitä sitten kun jumppakeppejä onkin kaksi?

Jo keksityistä asioista voi kehitellä uudenlaisia ja uusia käyttötarkoituksia mielikuvituksen mukaan. Innovaation ja välähdyksen voi kokea milloin vain. Lehtori Tarja Javanainen-Levonen ja fysioterapiaopiskelija Niina Mäkelä ovat yhteistyön tuloksena kehittäneet uuden innovaation, TuplaKeppi-harjoittelun.

Kipinä tavalliselta tunnilta

Opiskelijaryhmä suunnitteli tunnilla työikäisten aikuisten liikuntatuokiota. Tarja kehotti Niinaa kokeilemaan Gymstick-tunnin alkuverryttelyosuuteen jotain uutta.
–  Otimme kepit, olimme vastakkain, nautimme musiikista ja aloimme ideoida peilin edessä Niinan kanssa ensimmäisiä liikkeitä. Niina innostui heti, Tarja kertoo.

Innovaatio syntyi saman tien. Ja tuokion toteutus aidon asiakasryhmän kanssa oli menestys.
– Sitä tarttuu ihan eri lailla tekemiseen, kun tunnilla on mukana oikeat asiakkaat, Niina jatkaa.

Kului tovi ennen kuin asiaa enempää kehiteltiin.
– Seuraavana keväänä ryhmän piti valita opinnäytetyön aiheet. Kysyin Tarjalta ideaani ja hän innostui. Aloitettiin uudestaan keppiharjoittelun kehittämistä, Niina muistelee.
Aihe hyväksyttiin esitettäväksi soveltavan liikunnan kongressin innovatiiviseksi workshopiksi Irlantiin. Tarjan hankkima rahoitus AHOS-säätiöltä toteutti Niinan, Tarjan ja neljän muun fysioterapiaopiskelijan unelman viime keväänä.

Mikä ihmeen Tuplakeppi?

Uusi innovaatio nimettiin TuplaKeppi-harjoitteluksi.
Twin-Stick exercising eli TuplaKeppi-harjoittelu. Keksin sen yhtenä yönä, Tarja kertoo nimen alkuperästä.

Ohjelmassa liikutaan pareittain molempien pitäessä aina keppien päästä kiinni. Liikkeet tehdään yhteistyönä, mutta samalla näppärämpi voi silti vaivihkaa helpottaa toisen liikkumista.
– Kepit voi olla mitä vain, mitä on valmiina jumppapaikoissa. Myös harjanvarret käyvät hyvin, Niina toteaa.

Kongressissa monet innostuivat ideasta. Toteutus oli ryhmämuotoinen.
– Eräskin nainen tuli varta vasten katsomaan meidän workshoppiamme, sillä heidän työpaikallaan on kepit, mutta eivät tiedä, mitä niillä voisi tehdä, Tarja sanoo.
– Nyt kaikki maailmassa voivat vapaasti tutustua ideaamme. Videoita ja haastattelua katsellen, tai tekstiin paneutuen, Niina sanoo.

Ideasta jalostukseen

– Tämä oli alku. Mitä opettajana haluan korostaa, että pienelläkin opintojaksolla voidaan tehdä uudenlainen keksintö. Tein idean kipinänä ja Niina jalosti laajasti, Tarja kehuu.
– Olin isän luona ja kaivoin vanhat barbini esiin varastosta, että pystyin hahmottamaan miten liikkeet menevät, Niina sanoo.
Tanssitaustainen Niina on koko opintojensa ajan ohjannut ryhmiä kuntokeskuksissa ja ainakin siellä aikoo kokeilla TuplaKeppi-harjoittelun toimivuutta.
– Olen ajatellut kokeilla ryhmien ohjauksessa, miten vammattomat aikuiset ottaisivat tämän vastaan.
Niina on myös opinnäytetyön loppuun heijastellut ideaa, miten tätä voitaisiin soveltaa muun muassa näkövammaisille, kehitysvammaisille tai esimerkiksi Parkinson-potilaille.

Tulos tehdään yhdessä

Opettajan ja oppilaan vuorovaikutus on tärkeää ja yhteistyössä voidaan toteuttaa mielettömiä juttuja.
– Vaatii tietysti, että opettaja tuntee opiskelijan. Minun ryhmäni täyttävät heti opinnot aloittaessaan kaavakkeen, jossa mainitaan omat vahvuudet ja erityisosaaminen. Niinalla vahvuutena oli tanssi ja mielestäni tämä on täydellinen yhteistyön tulos, Tarja sanoo.
Sitä kuinka laaja juttu tästä vielä tulee, ei tiedetä, mutta Niina ja Tarja ovat iloisia onnistuneesta yhteistyöstä, tuplakeppien positiivisesta vastaanotosta sekä tulevaisuudesta.
– On hienoa, että tästä ideasta on niin innostuttu. Paljon on mainoksissa laitteita, joilla kropan saa hyväksi. Tässä on kuitenkin kyse yhdessä tekemisestä ja nauttimisesta, Niina sanoo.

Katso myös tuplakeppivideo ja kokeile kaverin kanssa!

Teksti: Marika Elo
Kuva: Mikko Tornivuori

Kuvassa Niina Mäkelä (vasemmalla), Tarja Javanainen-Levonen – ja tietysti tuplakepit.